Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Live In San Diego

Tämä soundboard äänitys ei valitettavasti ole kokonainen keikka, mutta tällaisenaankin se on erinomainen julkaisu. Kyseessä on mielestäni kolmoskokoonpanon koko historian paras keikka. Levyllä kuullaan kaikkien aikojen paras versio sekä Lay Down, Stay Downista että Mistreatedista. Äänitteen laatu on hämmästyttävän hyvä. Mistreated kelpuutettiin jopa EMI:n Listen, Learn, Read On -boxille.

Suosittelen tätä levyä kaikille Live In London ja California Jam videon onnellisille omistajille. Mikäli ne kuuluvat vakituisen diggailun piiriin, niin pidät taatusti myös tästä levystä, vaikkei sen äänenlaatu olekaan täysin samalla tasolla edellä mainittujemn kanssa. Mark III:n ensimmäiseksi livelevy hankinnaksi en tätä silti suosittele. Siihen tarkoitukseen sopii ehkä parhaiten kokoonpanon viimeiseltä keikalta äänitetty Live In Paris 1975. Tai vuotta aiemmin Burn kiertueella äänitetty Live In London.

Kuten muutkin Purple Recordsin julkaisemat mustavalkoiset ja pahvikantiset ns. viralliset bootlegit, tämäkin julkaistiin uudelleen värikansilla normaaliin muovikoteloon pakattuna. Samalla nimikin vaihtui Perks & Tit:stä muotoon Live In San Diego 1974.

Petri Myllylä



Kolme päivää California Jamin jälkeen, Purplen Amerikan kiertueen viimeisellä etapilla äänitetty Perks And Tit ei tallenteena nouse samalle tasolle Burn-kiertueen muiden virallisten julkaisujen kanssa. Soundboard-äänitys on toki hyvätasoinen, mutta muut äänitykset (Just Might Take Your Life ja Live In London) on tehty alun perin virallinen julkaisu mielessä. 


Keikka on hyvä ja rento, mutta paikoitellen se kuulostaa minusta vähän vasemmalla kädellä heitetyltä. Se mennee kiertueväsymyksen piikkiin. Ikävintä levyssä on kuitenkin se, että sillä kuullaan vain ensimmäiset 50 minuuttia keikasta. Levy päättyy Jon Lordin sooloiluun, jonka jälkeen yleisö San Diegossa on saanut todennäköisesti kuulla vielä kappaleet You Fool No One ja Space Truckin’. Siis vielä lähes tunnin verran musiikkia.

Levy on – kuten useimmat Sonic Zoom –julkaisut – tarkotettu lähinnä kaiken haluaville faneille. Juuri fanit jaksavat hehkuttaa yksityiskohdilla. Esimerkiksi Glenn Hughes toteaa spiikissään kuinka mukavaa on kun keikkaa ei nauhoiteta ja että nyt he tekevät mitä tykkäävät (viittaus California Jamiin). Jon Lordin soolospotti on aina mielenkiintoinen ja tällä kertaa kuullaan pätkiä kappaleista California Here I Come, A Whiter Shade Of Pale ja Lazy.

Heikki Heino