Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Live...In The Shadow Of The Blues

Tässä on live-levy jota kukaan ei hanki konserttiosuuden takia. Onhan noita Whitesnake-keikkoja kuultu ja paljon parempia kuin tämä. Jätetään siis liven arvioiminen myöhemmäksi. Mikä nyt sitten on niin kiinnostavaa? Tämä levy sisältää neljä uutta Whitesnake-kappaletta. Kaikki ovat uusimman kokoonpanon tekeleitä tai ainakin äänittämiä. Ystävääni lainaten: ”Tässähän vallan innostuu”. Kyllä, jännitys oli melkoinen kun laitoin CD:n numero kaksi soittimeen. Skippasin saman tien konserttiosuuden yli.


Are You Ready to Rock kuultiin Whitesnaken viimeisimmällä Helsingin keikalla. Tuolloin tämä nopeahko, 80-lukulainen kipale muistutti AC/DC:tä, nyt se osoittaa olevan täysverinen käärmeen jälkeläinen. Siinä on kornit sanat ja kaikki. Coverdale laulaa taas 80-luvun lopun tyylillään. Marlboro-mies on tiessään. Tai on jo kuollut. Samaa ei voi sanoa seuraavasta If You Want Me (I'll Come Running) –raidasta. Minusta tuo raskas runttaus on, kenties laulumelodian pienoisesta ontuvuudesta huolimatta, paras näistä uusista lauluista. All I Want Is You on niin kuin nimestä voi arvata balladi. Se voisi olla kotoisin Coverdalen edellisen soololevyn Into The Lightin sessioiden roskakorista. Dogin alku lupailee David Lee Rothin Skyscraperin tyylistä menoa. Sitten David naukaisee pari kertaa tuttuun tyyliinsä ja kappale lähtee liikkeelle. Laulussa on jotain joka muistuttaa minua siitä, että Robert Plant kutsui Coverdalea Coverversioniksi. Ei hän väärässä ollut. Jos Steve Vai olisi kirjoittanut Whitesnakelle jotain, se olisi voinut kuulostaa tältä.


Niin se keikkaosuus, no tässä muutama rivi siitä. Ykköslevyn alku paljastaa sen, että puheista huolimatta aivan kaikki kappaleet tällä live-kokoelmalla eivät ole uusimman bändin esittämiä. Whitesnake avasi vuoden 2003 keikkansa Bad Boysilla. Myöhemmin ensimmäinen kappale oli Deep Purplen Burn. 2003 bändissä oli eri basisti. Sen lisäksi että liven sointi on jotenkin tunkkainen, huonompi kuin aiemmin ilmestyneen Whitesnake Live-DVD:n mukana tulleella CD:llä, kuulostavat kappaleet selvästi siltä että ne on äänitetty eri paikoista.  Merkille pantavaa ykköslevyllä on myös Dougin kitarasoolon mukana olo. Onko se mukana meidän, jotka pilkkasimme Whitesnaken edellisellä live-levyllä ollutta Mickey Moodyn slide-sooloa, kiusana? Ykköslevylle on yritetty kerätä sellainen setti jonka yhtye soitti 2003 kiertueellaan. Kakkoslevyllä ovat sitten melkein muut viimeisen kolmen vuoden aikana soitetut kappaleet. Ei kaikki sillä yksi puuttuu. Mistreated on jätetty pois. Ne jotka näkivät bändin livenä Japanissa voivat kertoa miksi.


6/10


Tero Honkasalo

 


Whitesnaken viimevuotinen DVD Live In The Still Of The Night tyydytti jo pahimman käärmenälän, etenkin kun DVD:n ensimmäisellä painoksella oli mukana myös live-cd. Hienosti kuvattu, ohjattu ja toteutettu DVD oli sekä myyntimenestys että taiteellinen uudestisyntymä.

 

Tämä uusi live-tupla jää auttamatta DVD:n varjoon, mutta ainakin faneille koko nyky-Whitesnaken keikkarepertuaarin taltiointi levyllekin on tervetullut teko. Ja onhan DVD:n jälkeen tapahtunut muutoksiakin, basistiksi vaihtunut Uriah Duffy ja levy-yhtiöksi SPV. Suurin osa sovituksista on silti samoja kuin DVD:llä.

 

Neljällä uudella studiobiisillä Coverdale kumppaneineen antaa toivoa uudesta studiolevystä. joka kansitekstien mukaan on luvassa 2007.

 

Ready To Rock, If You Want Me (I´ll Come Running), All I Want Is You ja Dog ovat paketin kiinnostavin anti. Viime vuosina on tullut selväksi että homma toimii lavalla, mutta neljän uuden biisin perusteella myös tämän kokoonpanon studiolevy on erinomainen ajatus. Bluespohjainen perusjytä irtoaa Coverdalen äänellä yhä upeasti.

 

All I Want Is You on tavanomainen voimaballadi, mutta senkin Coverdalen tulkinta ja karisma pelastaa. Miehen ääni on paremmassa kunnossa kuin edellisillä studiolevyillä Into The Light (2000) ja Restless Heart (1997).

 

Muut kolme rokkia ovat hyvää jytinää, urosuhoa ilman suurta sanomaa tai kikkailua. Bändi tajuaa tehdä sitä mistä se tunnetaan ja minkä se parhaiten osaa. Tyylillisesti ei pyritä toistamaan sen paremmin Whitesnaken varhaisia bluesvuosia kuin Steve Vai –ajan tukkaheviäkään. Äänessä on Whitesnake mallia 2006 ja musiikissa kuuluvat sekä blues että hevi.

 

Bluesista puheen ollen, onneksi myös Coverdalen viime vuosina lavalla väläyttelemä Howlin´ Wolf –imitaatio on saatu levylle sekä Dogin lopussa että live-puolella mm. Take Me With You –ilottelussa.

Live-osuus kattaa kaikki suurimmat hitit ja suosikit. Soundi on piirun verran rujompi kuin DVD:llä ja sen kylkiäisenä saadulla cd:llä. Liekö kyseessä reaktio siihen että osa faneista piti DVD:n soundia liian siloteltuna ja väitti ettei se kuulosta aidosti liveltä.

 

Doug Aldrich ja Reb Beach eivät kitaristeina omaa Micky Moodyn, Bernie Marsdenin tai John Sykesin tyylitajua ja luonnetta. Beach on vähällä pilata esim. avausbiisi Bad Boysin oudosti kitisevällä fuusiosoundillaan. Pitkät ilman bändiä heitetyt tiluttelusessiot olisikin suonut jätettävän pois levyltä. Kitarasankaruuteenhan moinen musiikillinen masturbointi kuuluu, mutta vaikka olisi itsekin kitaristi, koville näiden sorminäppäryyden esittelyiden kuuntelu ottaa.

 

Muilta osin kokonaisuus toimii erittäin viihdyttävästi ja bändi on tiukka, Coverdalen johtaessa joukkojaan lyömättömällä otteella. Ääni pelaa ja mies kuulostaa hommasta innostuneelta.

 

Sami Ruokangas / MTV3