Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Live At Montreux 2011 (DVD & CD)

Olin paikan päällä Lontoossa syksyllä 1999 kun Deep Purple esitti Jon Lordin Concerton ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1970. Näin sen uudestaan jo seuraavana vuonna kun bändi vei saman teoksen maailmankiertueelle. Yksitoista vuotta myöhemmin bändi tekee paluun lavoille ison orkesterin kanssa. Paikkana on bändille niin tuttu Montreux Jazz. Suurin ero Concerto For Group And Orchestraan verrattuna on se, että kesän ja syksyn 2011 kiertueella frankfurtilaisen filmharmonisenorkesterin tehtävänä on tukea bändin turhankin tuttua best of -settilistaa eikä yhdistellä rock- ja klassista musiikkia. 

Orkesterin mukana olo nostaa useiden kappaleiden kiinnostavuutta. Viulut ja sellot saavat Perfect Strangerin intron kuulostamaan aiempaankin jylhemmältä. Myös When A Blind Man Cries saa lisää syvyyttä orkesterista, kuten Morsen alkujaan orkesterille kirjoittama The Well Dressed Guitar. Tämän 45. kerran järjestetyn festarian päätösillan esityksen suurin ongelma on se, että ilman orkesteria bändin soitto on tylsää ja keskinkertaista laulaja Ian Gillanin suorituksen jäädessä tyydyttävän ja heikon välimaastoon.

Ian Gillan kertoo haastattelussaan Steve Morsen olleen bändissä jo 18 vuotta. Tuona aikana tehdyiltä levyiltä hän laulaa tällä keikalla vain biisin Rapture Of The Deep. Deep Purple ei tunnu tietävän haluaako se jatkaa elämää uutta musiikkia luovana ryhmänä vai kiertää maapalloa soittamassa suosituimpia biisejään. Valitessaan tämän nykyisen hittikimaran se on pakotettu keksimään uusia temppuja houkutella itsenikaltaisia pitkänlinjan faneja keikoilleen uudestaan ja uudestaan. Orkesterin kanssa toimiminen onnistui ainakin minut hankkimaan lipun Hartwall Areenan keikalle.

Live At Montreux 2011 Blu-rayn (ja varmasti myös DVD:n) bonuksina on lähes tunnin verran bändin jäsenien haastatteluita. Loistavan kuvanlaadun ja erittäin varovaisen (hyvällä tavalla) monikanavamiksauksen lisäksi nämä tekevät kuvalevyn hankinnan paljon tupla-cd:tä mielekkäämmäksi. Tästä huolimatta en maltatnut olla ostamatta keikasta 2015 julkaistua kolmen purppuravinyylin pakettia.

Petri Myllylä

 

Deep Purple ja Montreux kuuluvat yhteen. Yhtye on esiintynyt tuossa sveitsiläisessä pikkukaupungissa lukuisia kertoja, ja muutamasta keikasta on julkaistu tallennekin Live At Montreux -nimellä. Tämä poikkeaa kuitenkin aiemmista siinä, että lavalla on purppuraviisikon lisäksi myös orkesteri. Kyseessä on pikavauhtia julkaistu tallenne The Songs That Built Rock -kiertueelta, jota oli myynnissä jo ennen kuin kiertue oli edennyt Suomeen asti. Vaihtoehtoina ovat tupla-cd, dvd ja bluray.

Purple oli tietysti Montreux'ssä hyvässä vedossa. Tallenne on hyvin tehty, ja orkesterin ääni on melko hyvin (ainakin keikkatilannetta paremmin) tasapainossa Purplen kanssa. Orkesterisovitukset olisivat voineet olla uskaliaampia - nyt orkesterin osana oli lähinnä korostaa joitakin kohtia kappaleissa. Mieleenjäävintä Live At Montreux 2011:ssa olivat settiin ilmestynyt Hard Lovin' Man sekä Lazyn viulusoolo. Steve Morsen aikakauden kappaleet loistivat jälleen poissaolollaan. Viimeisten 15 vuoden ajalta kuultiin ainoastaan orkesterin kanssa uusia ulottuvuuksia saanut Rapture Of The Deep sekä Steven instrumentaalit Contact Lost ja The Well-Dressed Guitar.

Heikki Heino