Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Made In Britain / The World Record

Coverdale laulaa "There Are Best Years Of My Life". Miestä on helppo uskoa. Keikkaa pukkaa juuri niin paljon kuin huvittaa tehdä ja väkeäkin niille vaivautuu ihan ruuhkaksi asti. Se nähtiin vasta Espoossa. Tällä hetkellä Whitesnake-fanilla on myös parhaat vuodet. Julkaisuja ilmestyy koko ajan kiihtyvään tahtiin. Tämä tupla-live, näppärästi Made in Britainiksi ja The World Recordiksi nimetty kahden kokonaisuuden paketti on tänä vuonna jo toinen konserttitallenne David Coverdalen poppoolta. Made in Japan oli ilmeisesti sattuman mahdollistama bonus, tämä pakkaus on se josta herra Laulaja puhui viime vuoden haastatteluissa. Muistaakseni puhe oli myös jonkinlaisesta kiertueen niputtavasta DVD:stä. Ehkä se ilmestyy syksyllä Forevermore-boksin ohessa tai erikseen. Nyt tarjolla on siis vain ääntä. Ja sitähän piisaa ja se kelpaa!

Made In Britain on äänitetty, ainakin lehdistötiedotteen mukaan, Whitesnaken yhdeksältä Britannian kiertueen keikalta. Tämä on siis melkein kuin ne vanhan ajan live-levyt jotka oli tehty leikkaamalla ja liimaamalla. Nyt epäilen, että isommmilta uudelleen soittamisilta ja laulamisilta on vältytty. Kyllä yhdeksältä illalta löytyy hyvät versiot biisistä kuin biisistä. Helsingin konsertti jäähallissa oli hyvä. Näin muistan. Muistini pettää silti vähän. Oliko Whitesnake tosiaan näin erinomainen? Tässä on todiste, kyllä se vaan oli. Jopa kissimirrien kotiluolassa kankeasti kulkenut Love Ain't No Stranger toimii nyt ihailtavasti. Kitaristiosasto on liekeissä. Ei se sooloja soita nuotista nuottiin, mutta ei ole tarvekaan. Kyllä pieni oma leima pitää jättää. Tämä Whitesnake kuulostaa erilaiselta kuin aiemmat. Se ei ole huono asia lainkaan. Yhtyeellä on hauskaa, se uskoo materiaaliinsa ja esittää sen ylpeästi ja se kuuluu. Forevermore-levy on erittäin vahvasti edustettuna. Steal Your Heart Away on jo nyt klassikko. Samaa pitää sanoa Forevermoresta. Myös Love Will Set You Free ja varsinkin My Evil Ways rullaavat. Kahteen kertaa mukana oleva Fare Thee Well antaa yhtyeelle mahdollisuuden tarttua akustisiin kitaroihin. Muuten, onpa edelliseltä Good To Be Bad -studiolevyltäkin mukana yhteensä kolme raitaa. 

Jos ykköslevy on melko lähellä Forevermore-kiertueen settilistaa, kakkoselle on kerätty, levyn nimen mukaisesti, ympäri maapalloa silloin tällöin esitettyjä kipaleita. Kuvittelen, että nämäkin on äänitetty pari vuotta sitten. Good to be Bad - materiaalia edustava Lay Down Your Love tuntuu hieman pitkäveteiseltä. Toiseen kertaa kuultava Fare Thee Well on uudelleen hyvä. Myös One Of These Days rokkaa ja samoin lyhyt instrumentaalirypistys The Badger. Kitaristien kaksintaistelu Pistols At Dawn oli Yawn jo keikalla ja samaan osastoon menee Snake Dance. Coverdalen yksin esittämä Soldier of Fortune ja Deep Purple -potpuri Burn/Stormbringer sen sijaan osuvat makuhermoon kerrassaan kivalla tavalla. The World Record on näistä kahdesta levystä se vähemmän onnistunut. Siltä kuulee,että se on vähän väkisin kasattu, mutta onhan se yhtä kaikki hyvää rockia.  Whitesnaken vuonna 2006 julkaisema Live: In the Shadow of the Blues oli muuten kerätty samalla periaatteella. Siihen verrattuna Made In Britain / The World Record on pienistä vioistaan huolimatta jopa parempi. Coverdale kypsyy kuin viini. Ehkä hänen kannattaisi ryhtyä sillekin alalle. Ai mutta hänhän on jo…

Tero Honkasalo