Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Highways Stars

Tämä alkujaan laittomana julkaistu bootleg sai virallisen julkaisun yhdessä viiden muun vastaavan levyn kanssa. Kyseessä on Perfect Strangers -kiertueen ensimmäisen etapin, Australian kiertueen Adelaiden keikka 30.11.1984. Samalla se on myös Roger Gloverin synttärikeikka.

Deep Purple valitsi vuonna 1984 turvallisen keikkasetin, kokoamalla sen klassisen Made In Japan -albumin ympärille. Tuon levyn kaikki kappaleet The Mulea lukuun ottamatta (Ian Paicen rumpusoolon ollessa neloskokoonpanon tyyliin Lazyn perässä) soitettiin koko kiertueen ajan. Näiden lisäksi setin ensimmäisellä puoliskolla oli viisi kappaletta uudelta levyltä. Ja vielä näiden lisäksi soitettiin lähes joka keikalla Speed King sekä encorena Smoken alkupalana Woman From Tokyo. Ritchien soolo rakentui edellisten neljän vuoden tapaan Beethovenin ympärille. Tällä keikalla taidettiin soittaa ensimmäistä kertaa Black Night. Ainakin Ian Gillan kommentoi biisin jälkeen että bändi ei olisi harjoitellut sitä lainkaan ja soittivat sen ensimmäistä kertaa 11 vuoteen. Vuoden 1984/85 keikkasetti on mielestäni hyvä. Tuolloin bändi promotoi uutta levyä ja soitti samalla vanhan, klassisen settinsä. Uskon aikalaisten olleen tyytyväisiä kuulemaansa ja näkemäänsä.

Keikka alkaa varsin keskinkertaisella Highway Starilla ja Gillanin ääni on melko tukkoinen sitä seuranneiden Nobody’s Homen ja Strange Kind of Womanin aikana. Ritchie’s Blues on tänä iltana hyvä, noin minuutin mittainen herkku ennen huonoa Gypsy’s Kissiä. Ian Paicen energinen soitanta ja Jon Lordin soolo pelastavat hieman kappaletta, mutta Gillanin ääni ja Ritchien kitarointi eivät ole kiertueen parhaimmasta päästä. Zwahiliksi esitelty Perfect Strangers ja saksaksi esitelty (Gillan kertoi opiskelleensa kielitieteilijäksi 11 vuoden tauon aikana) Under the Gun nostavat tunnelmaa ja kiertueen alussa niiden jälkeen soitettu Knocking at Your Back Door sekä Lazy jatkavat bändin hyvää virettä. Sitten koittaa illan vaikea pala, Child in Time. Valitettavasti kappale on selvästi illan heikoin lenkki. Varsinkin Ian Gillan on (flunssaisen?) äänensä kanssa vaikeuksissa, mutta myös Ritchien soolo on jotenkin ponneton ja jatkuvasti eksyksissä.

Pitkä Space Truckin’ ei mielestäni koskaan sopinut bändin 80-luvun ilmeeseen eikä tämäniltainen tee poikkeusta. Se mikä kuulosti hyvältä vuonna 1972 ei enää vuonna 1984 jaksa innostaa. Onneksi pirteät Black Night ja Speed King nostavat tunnelmaa keikan lopussa. Encorena heitetty Smoke on kyllä aika pakkopullaa eikä Ritchie ole taaskaan parhaimmillaan maailman helpoimman ja hienoimman rockriffin kanssa.

Tämän levyn hankkimiseksi joutuu ostamaan koko kuuden levyn boxin (ellei myyjä suostu pilkkomaan pakettia), joten jo senkin takia tämä keikka on tavallaan ”vain keräilijöille”. Jos omistat kiertueen ”virallisen” liven, kesällä Englannissa äänitetyn Knebworth 1985:n (tai 2013 julkaistun Melbourne 1984:n), niin tämän levyn voi surutta jättää väliin.

Petri Myllylä

 

Highway Stars on aivan Perfect Strangers –kiertueen alussa äänitetty bootleg, joka julkaistiin virallisesti osana kuuden tupla-cd:n bootlegboksia. Kyseessä on hyvätasoinen bootlegäänitys, joka paljastaa Purplen senhetkisen kunnon. Lähes kaksituntinen setti ei ole vielä aivan sama kuin myöhemmin kiertueen aikana, ja paikoitellen herrojen soitto ei tunnu pysyvän kasassa. Etenkin Space Truckin’ on paikoitellen suorastaan kaoottinen. Speed King kaahataan läpi ylinopeudella kun taas keikan päättänyt Smoke On The Water on yllättävän vaisu. Siinä tosin kuullaan virkistävää vaihtelua Gillanin laulaessa viimeisen säkeistön ilman säestystä.

Innokkaimpien fanien kannalta Highway Stars on historiallisesti mielenkiintoinen tallenne, johon voi sitten verrata kiertueen muita keikkoja. Paikoitellen kuuluvat vinyyliltä peräisin olevat rahinat tuovat tälle levylle mukavan nostalgisen tunnelman.

Heikki Heino