Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Ostrava 4.2.1991

En pitänyt aikoinaan ajatuksesta, että entinen Rainbow-laulaja Joe Lynn Turner korvaa legendaarisen Ian Gillanin Deep Purplen keulassa. Tästä huolimatta pidin Slaves And Masters -levystä vähintäänkin saman verran, mitä reunion-porukan toisesta House Of The Blue Light -levystä.

Pari vuosikymmentä ilmestymisensä jälkeen S&M on noussut asteikollani jo lähelle kasia. Tästä huolimatta, vaikka aikanaan omistin Turnerin Deep Purple kiertueelta 46  keikkataltiointia, en ole vieläkään lämmennyt tämän kokoonpanon lavaolemukseen. Silti minua harmittaa vietävästi, että en mennyt aikanaan katsomaan kiertueen Helsingin keikkaa vaikka olin tuolloin kaupungissa.

Tämä Slaves & Masters -kiertueen ensimmäinen keikka kuvattiin jo hajonneen Tsekkoslovakian television toimesta nykyisen Tsekin tasavallan Ostravassa. Niinpä se on levinnyt fanien keskuuteen sekä videoina, että bootleg-levyinä. Äänityksen laatu ei vastaa ehkä ihan läntisen Euroopan tasoa, mutta se on ehdottomasti riittävän hyvä antaakseen keikasta puolueettoman kuvan.

Keikan avaaminen Burnilla saa yleisön haltioitumaan, ja vaikka kappaleen laulusuoritus kalpenee Mark III ja IV rinnalla, niin silti sen valintaa aloituskappaleeksi täytyy kiitellä. Muutenkin keikkasetti eroaa ilahduttavan paljon reunionin vastaavasta. Oma osuutensa on luonnollisesti sillä, että uudelta levyltä kuullaan peräti kuusi biisiä. Valitettavasti kaikki kakkoskokoonpanon biisit ovat samoja vanhoja hittejä, mitä soitettiin jo vuodet 1984-88. Mielestäni bändi olisi voinut tiputtaa ainakin yhden ”vanhan” pois ja ottaa tilalle vaikka Stormbringerin.

Keikan alku on Turnerille erittäin tahmea. Burn on luonnollisesti hänenlaiselleen balladilaulajalle vaikea pala, mutta heikko on esitys myöskin Black Nightissa ja ensimmäisessä uudessa biisissä, Truth Hurtsissä. Oikeastaan Joe Lynn pääsee mukaan bändin hyvään soitantaan vasta Perfect Strangersissa. Se onkin yksi keikan parhaita, yhdessä King Of Dreamsin kanssa. Samoin hän on hyvin esillä Love Conquers Allissa, mutta muuten se biisi ei mielestäni oikein tähän soppaan sovi. Knocking At Your Back Door soitetaan ihan yhtä hyvin, kuin mitä reunion-vuosina, mutta Joe Lynn on tässäkin kappaleessa hukassa, ja vähintäänkin vaikeuksissa. Samaa ei onneksi voi sanoa Lazystä. Roger Glover soittaa Gillanin huuliharput ja bändi svengaa loistavasti, varsinkin Ritchie on selvästi hyvällä soittotuulella. Keikan yksi yllätyshelmistä!

Encoreen on jätetty kaksi suurta hittiä, Highway Star ja Smoke. Niistä ensimmäinen soitetaan hyvin uskollisesti noudattaen tuttua kaavaa, mutta jälkimmäinen saa erikoiskohtelun. Smoke lähtee käyntiin hyvin rauhallisena versiona (tuttu Rainbow -vuosilta ja harvinaisuus reunion -aikana), kunnes kiihtyy sellaiseen vauhtiin, että bändi tarvitsee jo pientä lepoa. Sitä antaa Ian Paice, joka heittää pienen soolon kesken biisin. Tshekkoslovakian lippu bassorumpuun maalattuna hän antaa hienon näytöksen taidoistaan. Smoken sisään on vielä leivottu makea jälkiruoka Woman From Tokyo (laulajalle tuttu jo Rainbow -ajoilta). Kaiken kaikkiaan aika hyvä kiertueen avaus. Osa setistä oli hyvin tiukasti kiinni vanhassa, osa oli jotakin ihan uutta. Niin oli varmasti tarkoitus, mutta kun se ei vaan mielestäni toiminut, kuten ennen (ja jälkeen on toiminut).

Toivotaan, että tämä keikka saadaan joskus julkaistua DVD:nä. Nyt, kun bändi antoi julkaisuluvan 1996 Varsovan TV-keikalle, niin toivoa sopii, että samoin kävisi tälle arkistoiden harvinaisuudelle.


Petri Myllylä