Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

The Battle

Deep Purplen 25-vuotisjuhlakiertue summaa paljon bändin ensimmäisen vuosisataneljänneksen tarinaa; riitoja, eroja ja miehistönvaihdoksia. Ritchie Blackmore oli pakotettu vastoin tahtoaan samaan bändiin Ian Gillanin kanssa bändin muiden soittajien, managerien ja levy-yhtiön toimesta syksyllä 1992. Seuraavan vuoden aikana ei onnistuttu saamaan aikaan miesten välistä rauhaa uudesta, kohtuullisen onnistuneesta studiolevystä huolimatta.

Riitaisan Euroopan kiertueen puolessa välissä (Praha 30.10.93) Ritchie Blackmore repi Japanin viisuminsa, ja kertoi lopettavansa bändissä Euroopan kiertueen päättävän Helsingin keikan jälkeen. Bändille jäi vain kuukausi aikaa päättää, mitä tehdä. Se päätti palkata kitaristiksi Joe Satrianin (esim. Michael Schenkerin kieltäydyttyä) ja hoitaa sovitut Japanin keikat pois ja hakea sieltä tukku rahaa.

Joe Satriani oli saanut ennakkoon kuunneltavaksi bändin Stuttgartin keikkanauhan sekä luonnollisesti nipun bändin levyjä. Ammattimiehenä hän oli valmistautunut niin hyvin tuleviin keikkoihin, että vain pieni osa harjoitusajasta tarvittiin itse soittamiseen ja niin bändin jäsenille jäi aikaa tutustua tähän kitarasankariin.

Satrianin kyvyt tulevat esiin heti ensimmäisellä keikalla 2.12.1993 Naganossa, mutta tällä upeissa paperikansissa julkaistulla bootleg -levyllä hän on niin suvereenisen hyvä, että on lähes mahdotonta kuvitella kyseessä olevan vasta hänen toinen keikka bändin kanssa. Samoin hän ottaa tällä keikalla edellistä iltaa enemmän vapauksia soitossaan. Silti hän kuulostaa joillakin biiseillä, kuten Child In Time erehdyttävän paljon Ritchieltä (vuodelta 1970).

Bändi otti Blackmoren lähdettyä bändistä välittömästi settiin 70-luvulla tehtyjä biisejä, joita Ritchie ei ollut ollut valmis soittamaan. Jännittävää tässä on se, että näistä "uusvanhoista" peräti kolme on Machine Head -levyn kahdeksan biisin äänityksistä. Näistä Maybe I’m A Leo oli ollut setissä vain muutaman kerran vuonna 1972, mutta Pictures Of Home sai ensisoittonsa vasta Japanissa 1993! When A Blind Man Cries oli soitettu kertaalleen Amerikassa vuonna 1972, mutta tuolloinkaan kitarassa ei ollut herra Blackmore! Lisäksi uuden levyn biisi Ramshackle Man korvasi Euroopan kiertueella kuullun Talk About Loven.

Ainakin yksi näistä joulukuun Japanin keikoista on äänitetty bändin toimesta, sillä yllättävän miehistövaihdoksen jälkeen bändin alkuperäisenä ajatuksena oli kasata livelevy, jossa olisi ollut sekä Blackmoren että Satrianin soitantaa. Joihinkin sopimusteknisiin syihin vedoten nämä Mark VI -nauhat ovat jääneet kassakaappiin pölyttymään. Kun bändi lähestyi Joe Satrianin palattua väliaikaisen pestinsä päätyttyä syksyllä 1994 Steve Morsea, hänelle lähetettiin sekä Blackmoren että Satrianin keikkanauhat bändiin tutustumista varten.

Sopia toivoo, että joskus näistä Japanin keikoista saataisiin vähintään yksi keikka virallisesti myyntiin. Ellei näin käy, ole härskisti piraatti ja hanki jokin Satriani keikka kuunteluun. 


Petri Myllylä