Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Donington 20th August 1983

Whitesnaken olisi pitänyt kesään 1983 mennessä julkaista uusi LP Slide It In. David Coverdalen porukka ei siihen kuitenkaan kyennyt ja markkinoille saatiin vain single Guilty Of Love/Gambler. Siihen päättyi myös yhteistyä tuottaja Eddie Kramerin kanssa sillä Martin Birch palasi sen jälkeen tuottajan pallille.

Uuden levyn myöhästymisestä huolimatta Whitesnake oli saarivaltakunnassa vuonna 1983 niin suosittu se kiinnitettiin Donington jättifestarin pääesiintyjäksi. Festarikeikka myös kuvattiin tulevaaa videojulkaisua varten. Se julkaistiin Euroopassa VHS ja Beta -videoina (Japanissa ja Amerikassa myös laserdiscinä) ja on näin varmasti kaikkien aikojen katsotuin Whitesnake -keikka. Sama kokoonpano vieraili vajaa viikkoa aiemmin Turun Ruisrockissa. Tämä keikka on viitoskokoonpanon viimeisimpiä keikkoja, sillä reilu kaksi viikkoa myöhemmin kokoonpano hajoaa Brysselin keikan jälkeen Mickey Moodyn erottua bändistä.

Näin tämän keikan heti sen ilmestyttyä ja se oli seuraavat vuodet yksi kaveriporukkamme katsoitumpia videoita. Vaikka videonauhalla onkin stereo-ääni, kaveripiirissäni ei kenelläkään ollut stereoa toistavaa videonauhuria. Joitakin vuosia myöhemmin lainasin sellaisen ihmelaitteen ja siirsin videon ääniraidan C-kasetille. Se soi autossani useita vuosia. Keikka on siis itselleni hyvin tuttu vaikka sitä ei nykyään ole (virallisesti) saatavana.

Pari sanaa keikasta: Whitesnake on loistava. Coverdale loistaa, Cozy Powell on elementissään, Jon Lord on taustamuusikko, Mel Galley on hyvä, Mickey Moody soittaa samaa mitä oli jo soittanut viisi vuotta. Uusi basisti Colin "Bomber" Hodginson soittaa aivan erilaisia kuvioita kun Neil Murrey. 

Petri Myllylä