Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Gemini Suite Live 17.9.1970

Useille Deep Purple -faneille Gemini Suite on tuttu Jon Lordin ensimmäisenä soololevynä. Vähemmän tiedossa on seikka, että kyseinen teos on alkujaan sävelletty Deep Purplelle, ja että bändin alkuperäisesitys teoksesta tapahtui Lontoossa 17.9.1970. 

Syksyn 1969 Concerto For Group And Orchestra oli Deep Purplelle suuri taiteellinen ja kaupallinen menestys. Vaikka kaikki bändin jäsenet eivät siitä alkujaan innostuneet, sen saaman julkisuuden avulla bändin Euroopassa soitettujen keikkojen liksat nousivat mielekkäälle tasolle. Ei siis ollut yllätys että Jon Lord houkuteltiin BBC:n toimesta tekemään toinenkin vastaavanlainen teos. Klassisen orkesterin kanssa työskenteleminen ei miellyttänyt enää muita Purplen muusikoita, ja koko projekti aiheutti bändin sisällä niin paljon kinaa, että se oli johtaa jopa Jonin eroon Purplesta. Rauha saatiin maahan (ja In Rockin teko sai jatkui), kun sovittiin että Gemini Suite -teoksen kantaesitys jäisi viimeiseksi laatuaan. Tämä päätös pyörrettiin vasta vuonna 1999.

Gemini Suite on Concerton kaltainen, mutta siinä bändi ja orkesteri (The Orchestra Of The Light Music Society) ovat harmonisempia toisiaan kohtaan. Teos on jaettu kolmeen osaan, mutta todellisuudessa se koostuu viidestä kunkin bändin jäsenen ympärille rakennetuista osioista, joiden tarkoituksena on kuvata soittajan persoonaa ja luonnetta!

Pienen yleisön edessä Royal Festival Hallissa äänitetty musiikkiteos on kaunis ja miellyttävä kuuntelunautinto. Itse kuuntelen sitä enemmän kuin Concertoa tai Jon Lordin studiossa äänittämää Gemini Suitea. Levyä voi suositella kaikille Purple -faneille, mutta erityisesti Gillan ja Blackmore fanien kannattaa tähän tutustua. Vaikka kyseiset muusikot vastustivat kaikkein eniten koko projektia, hoitavat he omat osuutensa aivan upeasti.

Keikka julkaistiin lopulta vuonna 1993 nimellä Gemini Suite. Todennäköisesti syyskuussa 1969 Concerton yhteydessä otettu kansikuva vaihtui vuoden 1999 painoksessa ennen keikkaa otettuun kuvaan, ja samalla levyn nimeä korjattiin muotoon Gemini Suite Live. Molemmat CD-painokset tulevat samasta remasteroidusta materiaalista, joten molempien hankkiminen levyhyllyyn kuuluu vain heräilijöiden pakkomielteeseen. Samaa voi sanoa 2010 julkaistun LP:n suhteen. Itse hankin sen, mutta en ole tyytyväinen purppuran värisen vinyylin laatuun. Viimeisessä kuvassa vinyylikansi.

Petri Myllylä