Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Guildford 22.10.1982

Sain aikoinaan käsiini tämän yleisöäänityksen Gillan bändin viimeiseltä (Magic) kiertueelta. Olen diggaillut tätä keikkaa todella paljon. Kiertueesta tuli lopulta painajaismainen, sillä Ian Gillan menetti äänensä kiertueen kolmannella keikalla ja settiä jouduttiin muuttamaan hänelle helpommaksi. Itse asiassa jo tämän ensimmäisen keikan jälkeen uuden levyn suosikkikappaleeni Demon Driver, tippui pois setistä. Ja muutaman päivän päästä Long Gone koki saman kohtalon.

Tämä kiertueen ensimmäinen ilta todistaa, että Gillan oli muuntautumassa musiikillisesti aiemmasta. Uuden levyn myötä myös keikkasetti oli huomattavan paljon erilaisempi kuin vielä vuotta aiemmin. Magic -levyä oli taatusti vaikea siirtää kokonaisuudessaan keikkaympäristöön, mutta soitetut neljä uutta biisiä toimivat ihan hyvin. Myöhemmillä, ilman Ian Gillanin lupaa julkaistuilla levyillä kuultavat uudet kappaleet What's The Matter ja Bluesy Blues Sea eivät ehkä saa yleisöä samalla tavalla muklaan kuin aiemmat avausraidat, mutta minusta niissä on jotakin tuoretta ja kiinnostavaa. Kun Magic levyn out-take, Beatlesin Helter Skelter, oli setin toisena encorena, muutos vuosien 1980-81 settiin oli dramaattinen.

Muistaakseni Born To Kill ei ollut setissä lainkaan Double Trouble kiertueella marraskuusta 1981 kevääseen 1982. Ainakaan sitä ei soitettu maaliskuussa 1982 kun itse näin bändin lavalla. Nyt se otettiin mukaan jo aiemmin setissä olleen rockabilly Hadely Bop Bopin seuraksi.

Future Shock ajalta oli viisi (2 levyltä, 3 sinkkua) biisiä, joista No Laughing In Heaven soitettiin vain osalla kiertueen keikoista. Mutta suurin muutos oli se, että aiemmin keikkasettiä hallinnut Glory Road, jäi nyt kokonaan ilman edustusta. Hienoisena yllätyksenä voi pitää Mr. Universen Dead Of Nightin paluuta settiin. Ja hyvinhän tuokin biisi sujuu.

Erilaisen settinsä johdosta tämä on mielenkiintoinen keikka ja olisikin ollut toivottavaa että bändi olisi äänittänyt mieluimmin tämän ensimmäisen, kuin CD:n julkaistun kiertueen viimeisen keikan Lontoossa 17.12.1982. Joka tapauksessa, vain keskikertaisesta äänenlaadustaan huolimatta, olisi hienoa nähdä tämän keikan virallinen julkaisu muodossa tai toisessa.


Petri Myllylä