Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Long Beach 1976

Amerikkalainen King Biscuit Flower Hour -radioasema äänitti satoja rockbändien keikkoja 70-, 80- ja 90-luvuilla. Nämä keikat lähetettiin samanaikaisesti yli sadan paikallisradion välityksellä kymmenille miljoonille kuulijoille ympäri maata. King Biscuit äänitti kaksi Purplen talven 1976 keikkaa. Ensimmäinen niistä epäonnistui eikä sitä koskaan lähetetty kuulijoille. Radio-ohjelman nauhat julkaistiin jo saman vuoden aikanaan bootleg-levyllä nimeltä On The Wings Of A Russian Foxbat. Saman nimen sai myös keikan ensimmäinen virallinen julkaisu. Kahden CD:n materiaali ei kuitenkaan pohjaudu radiolähetyksen nauhaan vaan keikasta tehtyyn masternauhaan.

Bändi on Los Angelesin Long Beach Arenalla 27.2.1976 äänitetyllä keikalla loistavassa vireessä, myös Tokyon keikalla taustalle jäävä kitaristi Tommy Bolin. Hän ottaa kaikki pisteet kotiin omalla työskentelyllään.

Jostakin syystä bändin setti oli Amerikassa selvästi lyhyempi kuin Aasiassa. Uutena biisinä mukaan tuli Tommyn soololevyltä instrumentaali nimeltä Homeward Strut, joka sopi ehkä paremmin bändin settiin kuin Tommyn soolona laulama Wild Dogs. Edellisen lisäksi keikan parhaimmistoon lukeutuvat Lazy, This Time Around / Owed To "G" sekä aina energinen Stormbringer. Glenn Hughes'in fanit nostavat neljätoistaminuuttisen Gettin' Tighterin taatusti keikan parhaimmistoon.

Bändin lavasoundi on hyvin svengaava, musiikissa on r&b- ja jopa funkvaikutuksia. Se on energinen, ja vaikka keikka etenee lähes kaaottisella voimalla kohti loppuaan, on sen aikana silti kuultavissa osa sitä nyanssia, joka nosti bändin muutamaa vuotta aiemmin musamaailman huipulle. Mikäli lukija ei ole tutustunut muutama kuukausi ennen keikkaa julkaistuun Come Taste The Bandiin suosittelen sen hanskaamista ennen 75/76 kiertueen keikkojen kuuntelua. Setissä on nimittäin peräti viisi uuden levyn biisiä sekä yksi Tommy Bolinin Teaser-albumin instrumentaali, joka kuullaan suoraan Lazyn perässä olleen rumpusoolon perään.

Vaikka bändin musiikki haki, ja löysi uusia ulottuvuuksia suunnatessaan kohti mustaa rytmimusiikkia, tämä levy kyllä myös rokkaa. Se tekee sen hyvin erilaisella tavalla kuin esim. Ritchie Blackmoren viimeisellä keikalla äänitetty Live In Paris ’75.

Ilmestyessään 1955 On The Wings Of A Russian Foxbat paikkasi paljon 18 vuotta aiemmin julkaistun, laadultaan heikon Last Concert In Japanin neloskokoonpanon lava maineelle aiheuttamaa vahinkoa. Nimeä ja kantta muuttanut 2009 julkaisu ei juurikaan poikkea aiemmasta vaikka nauhat onkin jälleen masteroitu uudelleen. Minusta Foxbatin omistajalla ei ole syytä päivittää levyään. Osa Californian keikan biiseistä julkaistiin Phoenix Rising nimisellä tupla-LP:llä yhdessä Tokiossa 15.12.1975 äänitetyn materiaalin kanssa, mutta koko keikan mittainen kolmen levyn mittainen vinyyli ilmestyi formaatin fanien iloksi keväällä 2016. (Kolmoslevyn kakkospuolella on kolme tammikuun '76 Springfieldin keikan biisiä).

Petri Myllylä

 

On The Wings Of A Russian Foxbat -liven uudelleenjulkaisu Purple Recordsin "virallisiin bootleggeihin" keskittyneellä Sonic Zoom -alamerkillä tuntui hieman oudolta ratkaisulta. Studioteknologia on toki kehittynyt 14 vuodessa (niinkö kauan OTWOARF:n julkaisusta on jo kulunut!?), joten soundeja on saatu hieman parannettua. Ja kun alkuperäistä levyä ei ole saanut enää vuosiin, niin tämä paljastuukin ihan järkeväksi julkaisuksi. Samassa yhteydessä eri keikalla (Springfieldissä) äänitetyt kappaleet on sijoitettu järkevämmin kakkoslevyn loppuun.

Sonic Zoomin julkaisuja saa käsittääkseni hankittua lähinnä netin kautta, ja niitä hankkivat lähinnä hurjimmat fanit. Siksi ihmettelen, miksei Springfieldin epäonnistuneita nauhoituksia ole pantu bonusraidoiksi.

Kitinöistäni huolimatta tässä on mainio livelevy Purple Mark IV:lta. Jos jostain syystä et usko Bolinin olleen Purplen riveissä loistava kitaristi, niin hanki tämä levy ja kuuntele se avoimin mielin.

Heikki Heino