Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Reading Festival 29.8.1981

Kitaristi Bernie Tormén äkkilähtö Gillan-bändistä kesäkuussa 1981 hoidettiin pikavaihdokselle kun bändin neloskokoonpanoon tuli uutena miehenä kaveri nimeltä Janick Gers. Uusi kokoonpano päätti palata studioon heti kesäkeikkojen jälkeen. Ennen uuden levyn äänitysten päättymistä bändi esiintyi 29.8.1981 jo neljännen kerran peräkkäin Readingin rockfestareilla. Keikka toimi samalla myös uuden kitaristin ensiesittelynä bändin jatkuvasti kasvaneelle Englannin fanilaumalle.

Ian Gillan oli luvannut maaliskuussa äänitetyillä keikoilla julkaisevansa loppukesästä odotetun livelevyn. Keikkojen jälkeen ajatus konserttijulkaisusta oli kuitenkin vähemmän kiinnostava sillä bändille oli buukattu syksyksi pitkä ja rahakas Englannin kiertue, ja se halusi kauppoihin sitä ennen uuden studioalbumin. Ian Gillan päätyi lopulta pitämään lupauksensa live-levystä julkaisemalla BBC:n tekemän Reading-äänityksen uuden studiolevyn bonuksena. Kunnon livelevyihin tottuneena lokakuussa 1981 julkaistu Double Trouble oli aikanaan minulle todella suuri pettymys. Kuuden kappaleen (joista viisi Readingista) mittainen live oli kokopitkää keikkaa odottaneelle fanille kestoltaan aivan liian lyhyt. Pari sinkkujen b-puolilla julkaistua lisäbiisiä ei juuri kääntänyt hymyä suupieliin. Alkoi yli 28 vuotta kestänyt odotus saada kuulla kokonaisena Reading Rock '81 -keikka.

Edsel julkaisi vuonna 2007  Double Troublen re-remasteroituna. Tuohon julkaisuun olisi tullut laittaa kakkoslevylle tämä arvostelemani keikka. Tai he olisivat voineet siinä vaiheessa julkaista vain levyn studio-osuuden ja kertoa vihkosessa että live tullaan julkaisemaan extramateriaalina erikseen. Nyt fanit saivat odottaa vielä kaksi vuotta saadakseen vihdoin kuulla koko Readingin keikan. Mutta ehkä levy-yhtiössä ajateltiin että ei kaksi ilman kolmatta. Siitä kai nimi tälle uudelle Gillan-julkaisulle: Triple Trouble. Faneja tässä rahastettiin todella törkeällä tavalla.

Vuoden 1981 keikkasetti ei juuri muuttunut kitaristin vaihdoksesta huolimatta. Reading keikalla soitettiin lokakuussa ilmestyvän uuden levyn biiseistä vain Headly Bop Bopin, joka tuli setistä pois tippuneen Are You Sure tilalle. Kesäkuussa singlenä julkaistua No Laughing In Heaven biisiä ei soitettu vielä kevään keikoilla, mutta tässä vaiheessa se on jo kohonnut yhdeksi keikan kohokohdista. Toinen keikan ehdoton kohokohta on ensimmäisenä encorena paiskattu hulvaton, Future Shockin ensimmäinen singlelohkaisu New Orleans. Kun setissä ovat lisäksi edellisen syksyn listahitti Trouble, ja jo Deep Purplen käyttämä encore Lucille, on kolmen rokettistandardin annos lähellä omaa sietorajaani.

Readingin keikalla bändi menee musiikillisesti hyvin samoja latuja kuin kaksi kuukautta aiemmin hajonnut kokoonpano. Setin parhaat palat tulevat edottomasti edellisen vuoden Glory Road -levyltä. Mutta toisin kuin Triple Troublen ykköslevyllä Live At Rainbow, mikään niistä ei nouse tällä keikalla sellaiseen korkeuteen, että olisi syytä haukkoa henkeä. Festariesiintymisen oltua normaalia keikkaa lyhyempi, tälle levylle on saatu mahdutettua bändin koko esiintyminen. Mukana ovat siis myös Janick Gersin pitkä intro Smokeen sekä basisti John McCoyn soolospotti.

Double Troublen omistajalle Live At The Reading Festival CD esittelee alkunauhana soitettavan Second Sightin lisäksi viisi julkaisematonta raitaa. Niistä vain jo aiemmin mainitsemani Hadely Bop Bop oli tuolloin velä julkaisematon. Unchain My Brain ja Vengeance löytyvät minusta parempina versioina Triple Trouble julkaisun ykköslevyltä. Mutta varsinaisen setin päättävä, Janick Gersin pitkän intron sisältämä Deep Purple klassikko Smoke On The Water toimii Lucillen tavoin kymmentuhatpäisen festariyleisön edessä pientä teatteria paremmin. Lähes 80 minuuttinen keikka paranee loppua kohden, ja sen päätyttyä tulee vain yksi asia mieleen. Tuon keikan olisin halunut itse kokea ja nähdä.

Tämä keikka kuuluu yhteen samaan aikaan tehdyn studiolevyn kanssa. Ian Gillankin tuo tämän asia esille keikkakuulutuksessa. Siitä, että näin ei tapahtunut vuonna 2007, lähetän Ian Gillanille ja Edsel levy-yhtiölle ison minuksen. Plussaa tulee siitä että tämä keikka saatiin vihdoinkin julkaistua. Keikkaa ei valitettavasti myydä omana CD-julkaisuna, mutta sen voi ostaa tiedostomuodossa esim. Amazonista.

Petri Myllylä