Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Tuuri 21.5.2005

Deep Purplen nettisivuilla kerrottiin 2004 vuoden lopulla, että yhtye pitää vuonna 2005 välivuoden keikkailussa ja keskittyy uuden albumin tekemiseen. Se, että yhtye ei malttanut pysyä poissa esiintymislavoilta, ei lopultakaan ollut hirveän yllättävää, mutta Suomen varmistuminen yhdeksi verraten harvoista esiintymispaikoista oli ainakin minusta uskomatonta.


Toukokuussa järjestettävä ulkoilmakonsertti on Suomessa aina riskiyritys. Tällä kertaa onni oli kuitenkin Miljoonarockin järjestäneen Keskisen Vesan puolella, ja Tuurissa saatiin nauttia ehkäpä koko kevään lämpimimmästä ja aurinkoisimmasta päivästä.


Keikkaa edeltäneessä lyhyessä meet & greet -tilaisuudessa Ian Gillan vaikutti flunssaiselta, mutta pelko kähisten läpiviedystä keikasta osoittautui turhaksi. Illan setti ei tietenkään voi tyydyttää kaikkia, mutta saimme silti nauttia mainiosta kappalevalikoimasta. Livenä huomattavasti studioversiota paremmalta kuulostava Silver Tongue on toimiva avauskappale. Strange Kind Of Womanilla saatiin osoitus siitä, että paljasjaloin esiintyneen Gillanin ääni toimi hyvin ennakkoepäilyistä huolimatta.
Tuoreehko Bananas-albumi oli edelleen vahvasti edustettuna. I Got Your Number ei ehkä ole aivan klassista Purplea, mutta kyllä sekin paikkaansa setissä puolustaa. Illan yllättävin (tai parin aiemman keikan settilistan luntanneiden fanien kannalta odotetuin) kappale oli Demon's Eye, jota ei vuosien varrella ole usein kuultu. Se kuulosti hieman oudolta Bananas-albumin kappaleiden joukossa, eikä kontrasti olisi voinut olla paljon voimakkaampi seuraavana kuultuun, Ian Paicen rumpujen vetämänä suorastaan riehakkaaseen Bananas-kappaleeseen. Jälkeenpäin ajateltuna tässä oli yksi niistä kohdista, joissa kappalejärjestyksen muuttaminen olisi voinut olla järkevää.


Steve Morsen soolospotti alkoi hienolla Contact Lostilla (jolla mielestäni on jotain yhteistä SMB:n Southern Steel -albumin Wolf Songin kanssa), ja jatkui sitten The Well-Dressed Guitarilla. Muistan kuulleeni tuon jälkimmäisen kappaleen ensimmäisen kerran Concerto-kiertueella, jolloin lähes vihasin moista kitarakikkailua. Vuodet muuttavat meitä kaikkia, ja huomasin ensimmäistä kertaa suorastaan nauttivani sen kuulemisesta. Morsen jälkeen vauhtiin pääsi Don Airey, jonka osuus on paljolti Jon Lordin viitoittaman kosketinsooloilun seuraamista. The Nicen (ELP:n Keith Emersonin yhtye 1960-luvun lopusta) ystäviä pätkä Sibeliuksen "Intermezzo from Kareliasta" lämmitti varmasti. Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää onko Airey soittanut muissa yhteyksissä samankaltaisia sikermiä, vai onko tässä kyse Purplen pitkien perinteiden noudattamisesta.


Aireyn soolon päättyminen Perfect Strangersin introon oli kaikille(?) selvä merkki siirtymisestä takuuvarmaan klassikkomateriaaliin. Perfect Strangersia seurasivat Highway Star, Space Truckin' ja Smoke On The Water. En tainnut olla ainoa, jonka mielestä Smoken aloittaminen ilman Morsen aiemmin harrastamaa muiden kitarariffien esittelyä oli Morselta järkevä veto. Highway Star sen sijaan tuntui jotenkin oudolta keskellä settiä. No, ehkä melkoinen määrä erilaisia livetallenteita on saanut kuulijankin asennoitumaan tiettyihin kappaleisiin kovin konservatiivisesti.


Illan päättivät Speed King, Lazy, Hush ja Black Night. Näistä Lazy oli minulle illan kohokohta, eikä vähiten Aireyn ansiosta. Hush toiseksi viimeisenä kappaleena latisti tunnelmaa hivenen - se kun ei meilläpäin ole koskaan ollut mikään suuri hitti - eikä Black Night pystynyt palauttamaan tunnelmaa aivan sille tasolle, jolla se oli ollut puolisen tuntia aiemmin. Vaan tuskin tuosta kovin moni kuulija valitti, niin hyvin herrat saivat yleisön innostumaan.


Rock-klassikkoja saatiin siis jälleen kunnon annos. Niitä "pakollisia" kitinän aiheita mielestäni olivat Purpendicularin (ja Abandoninkin) kappaleiden puuttuminen setistä. Toiveissa ollut vielä julkaisemattoman tulevan levyn kappaleiden kuuleminen jäi kokematta, ja muutamassa kohdassa kappaleiden järjestäminen toiseen järjestykseen olisi ollut mielestäni järkevää. Fanina tykkäsin kuitenkin keikasta kovasti. Nyt olisi mielenkiintoista kuulla jonkun "normaalin" ihmisen mielipide Purplen keikasta.


Heikki Heino