Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Ipswich 19.9.2002

Kaikella on oma aikansa, niin myös rock-bändeillä. Usealle Deep Purple fanille bändi kuoli Helsingissä 17.11.1993 Ritchie Blackmoren poistuttua kuvioista. Kun Jon Lord 8 vuotta myöhemmin ilmoitti talven 2002 Britannian kiertueen olevan hänen viimeinen, oli moni fani valmis uskomaan, että se on bändille lopullinen kuolinisku. Tuo kiertue ei koskaan päättynyt vaan se keskeytettiin Lontoon 22.2.2002 keikan jälkeen, kun Ian Gillanin ääni ei kestänyt kiertuetta loppuun. Näin Jon Lordin jäähyväiskiertueen loppuosan keikat päätettiin soittaa vasta syksyllä, sillä bändillä oli buukattuna pitkät Venäjän, USA:n ja Saksan kiertueet ennen uutta Englannin kiertuetta.

Koska Don Aireyn tulo bändiin oli tapahtunut lähes heti keskeytetyn helmikuun kiertueen jälkeen, hän oli ennättänyt olla bändin virallisena kosketinsoittajana jo lähes puoli vuotta ennen Jon Lordin ”jäähyväiskiertuetta”. Niinpä oli luonnollinen päätös, että Don on mukana kiertueella ja soittaa osan keikasta. Tuloksena on varsin maukas paketti ja takuulla mukana olleille ikimuistettava kokemus. Vanha Space Truckin’ jyrää hienosti ja sen päätteeksi Gillan kertoo tulevasta avaruussukkulamatkasta, jolla kyseistä kappaletta tullaan soittamaan. Kuten tiedämme, tuolle matkalle lähteneet avaruusihmiset eivät selvinneet takaisin elävänä, vaan sukkula räjähti saapuessaan maan ilmakehään.

Don soittaa keikkaa aluksi omaan (piano/syntikka)sooloonsa asti niin, että sen päätyttyä valot pimenee ja Jon hiipii Hammondien ääreen aloittaen Perfect Strangers –kappaleen. Sen päätteeksi hän heittää oman soolonsa, jossa on mukana Pictured Within ja paloja Concertosta. Bändi jatkaa Lordin kanssa Speed Kingiin asti, kunnes Don palaa lavalle soittaakseen Smoken yhdessä Mark VII miehistön kanssa. Tämä lienee sitten Mark VIII ½ ;-)).

Tämä viimeinen Jon Lord -keikka on soitannollisesti hyvä, mutta ei erinomainen. Samalta kiertueelta löytyy parempia keikkoja ja taatusti yllättävämpiä. Nimittäin Lontoon keikalla nähtiin vieraana puolet Iron Maiden -miehistä sekä Glasgowissa Nazaretin Dan Mc Cafferty ja tätä keikkaa edeltäneenä iltana Whitesnake -kitaristi Bernie Marsden.

Silti tämä keikka on jotenkin erityisen rakas. Perfect Strangers ja erityisesti When A Blind Man Cries ovat lähes ihokarvat nostattavia. Niissä on ikään kuin kuultavissa Jon Lordin fiilikset hänen soittaessaan nämä biisit viimeisen kerran. Gillan esittelee Speed Kingin latvialaiseksi unilauluksi, mutta sitähän se ei ole, vaan viimeistään tässä vaiheessa on väsyneinkin fani saatu ylös teatterin penkistä. Lord/Morse -kaksinkamppailu on miellyttävää kuunnella ja sen voittaa – kuinka ollakkaan, Jon Lord. Tavanomaisen encoren jälkeen yleisö jäi hurraamaan ja hyvästelemään Jon Lordia pitkäksi aikaa ja lopulta bändi vetäytyi lavalta jättäen Jonin yksin hyvästelemään fanaattisen diggarilauman. Taatusti hieno tapa lopettaa ura maailman parhaassa bändissä.

Keikka kuvattiin, mutta jostakin syystä sitä ei ole vuoteen 2009 mennessä julkaistu. Toisaalta Live At NEC 2002 on sekin hieno dokumentti tältä kuusimiehisen bändin kiertueelta.

Petri Myllylä