Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Feldkirchen 10.6.2003

Saavuin tähän Itävallan ja Sveitsin rajakaupunkiin hyvissä ajoin ennen keikan alkua. Ensiksi piti saada vain puhdistauduttua pitkän moottoripyöräreissun jäljiltä. Se sujui onneksi hyvin keikkapaikan työntekijöiden ohjattua minut bändin pukuhuoneeseen. Tämä ei tosin sopinut Rogerin paitaa silittäneelle naiselle vaan hän heitti minut ulos bändin tiloista! No, suihku löytyi sitten toisaalta talosta. Talon ovet olivat muuten kuuteen asti auki ja kuka tahansa kaupunkilainen olisi voinut kävellä konserttisaliin.

Etsin käsiini Charles Lewis nimisen hepun, jolta sain illaksi After Show lätkän rintaani. Päivä kului rock-työläisten touhuja katsellessa. Jututin heitä kaikista mahdollisista asioista. Eniten taisin jututtaa bändin tuolloista keyboard teknikko Mickey Lee Soulea (nykyään bassoteknikko). Mieshän on tuttu Elf:stä ja Rikun ekasta Rainbow levystä. Hän kertoi oltuaan pitkään musabisneksen ulkopuolella mentyään tapaamaan bändiä kesällä 1995 floridalaiseen studioon. Siellä hänelle tarjottiin tätä duunia. Helmikuusta 1996 lähtien hän onkin sitten reissanut bändin mukana.

Bändi saapui paikalle vasta noin 2 h ennen keikkaa. Siellä odotti myös Itävallan television musatoimittaja kamera- ja äänimiehen kanssa. He olivat sopineet haastattelun IG ja RG kanssa. Jututin viehättävää toimittajaa ja utelin mistä staroista hän on kaikista eniten pitänyt. Mukavia juttuja tuli mutta neidin Saksan kieli oli sen verran vaikeaa etten kaikkea kylläkään ymmärtänyt. Hän piti minun 3700 km matkaa sen verran hulluna juttuna, että sanoi haluavansa haastatella myös minua saatuaan ensiksi muusikoiden haastattelun purkkiin. Olin asiasta ällikällä lyötynä mutta suostuin asiaan, tottakai!

Lopulta bändin kavereita tippui paikalle ja kättelin heidät kaikki ja lähetin kerholtamme heille terveiset ja toki toivotin heidät tervetulleiksi marraskuussa Helsinkiin. Steve ja Roger pitivät minua idioottina tehtyäni niin pitkän matkan heidän takiaan.

Mitä sanoisin keikasta. Ei mitään erikoista, taattua laatua mutta aikaisempaa hieman puuduttavampi, kliininen ja jotenkin liian turvallinen. Herkkuna oli aikaisemmin setiin kuulumaton, Strange Kind Of Woman singlen b-puoli, I'm Alone. Biisi toimi livenä erinomaisesti. Lisäksi setissä oli kaksi uutta biisiä ja loput varsin paljon samaa kuin viimeiset 4 vuotta eli best of 70's plus Perfect Strangers.

Don istuu bändiin paremmin kuin hyvin vaikka toivoisin hänen tuovan voimakkaammin esille omaa tyyliään ja soundiaan. Ainoastaan Steven instrumentaalin Well Dressed Guitariin hän oli tuonut omia juttuja mukaan ja oli siinä paljon vahvemmin mukana kuin Jon. Toivotaan että bändi ottaa paljon uusia biisejä syksyn settiinsä niin saadaan kuulla minkälaista roolia Don tulee vetämään.

Keikan jälkeen jututin bändiä ja manageria. Roger sanoi että uuden levyn mixauksen tekee tuottaja Michael Bradford, ei hän. Hän vaan kirjoittaa kommenttejaan ja pyyntöjään tuottajalle, eli toimii kuin konsultti.

Ian Paice oli selvästi otettu kerrottuani olleeni erittäin positiivisesti yllättynyt hänen DVD:n sisällöstä. Hän kertoi hyvän palautteen ollen hänelle helpotus sillä oli itse hiukan aluksi epäillyt koko projektin järkevyyttä. Samalla kaivoin esille hänen version Gillan bändiin menemisestään vuonna 1979. Gillanhan oli tehnyt 78 comebackin hard rockiin ja saatuaan vihdoin levysopimuksen oli päättänyt vaihtaa bändinsä kitaristin ja rumpalin. Niinpä helmikuussa 79 IG soitti IP ja kertoi että tarvii kiireesti uuden rumpalin kun studioaika on varattu eikä bändissä ole rumpalia. IP pakkasi rumpunsa ja meni studiolle ja soitteli bändin kanssa puoli päivää vain todetakseen ettei tykännyt sen musiikista. Niinpä IG sai etsiä uuden miehen. Paice suuntasi 3.3.79 Hammersmith Odeonille ja piti siellä soittaneesta bändistä ja liittyi sitten jonkin ajan kuluttua samaiseen bändiin...

Steve oli mukavan leppoinen ja iloinen heppu. Meitä faneja oli alle kymmenen joten tapahtuma oli hyvin intiimi. Steve omaa suomalaisen lentokoneen lupakirjan. Joku insinööri voisi kaivaa infoa asiasta. Kone on sellainen jolla noustaan ilmaan (niin kai, pahvi!) ja sammutetaan moottori ja liidellään ilmassa. Koneen on suunnitellut Polin porukka joskus 70-luvulla. Asia oli Stevelle rakas joten jos kaivaisimme projektissa mukana olleita teekkareita käsiimme niin varmasti olisi kova juttu raahata ne Steven puheille!!! Mieshän rakastaa lentämistä ja koneista puhumista vielä musaakin enemmän.

Petri Myllylä