Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Hurry Up And Wait

Hurry Up And Wait on selvästi Joen yritys palata raskaamman, bluesiin perustuvan hard rockin pariin. Kuunnelkaa Blueprint for the Blues, se on parempi kuin yksikään Gary Mooren blues -viisu. Toinen upea kappale on levyn avaava No Room For Love. Se on yksi vahvimmista Joe Lynn Turner -kappaleista ikinä. Siinä on sopivasti kaikkea: riffi, hammondia ja nyrkkiä ilmaan (tai silmään) -asennetta.


Hurry Up And Waitin soundimaailma muodostuu Joen raastavasta äänestä, yhdessä Al Pitrellin rankkojen riffien ja Rainbown entisen kosketinsoittajan, Paul Morrisin Hammondin kanssa. Bassoa pomputtelee Joen luottobasisti Greg Smith ja rumpuja takoo jo Undercover 2 -levyltä tuttu Kenny Kramme. Levyllä soittaa siis hyvin pitkälti samat soittajat kuin Joen kaikilla 90 -luvun sooloilla.
Jostain syystä Hurry Up And Wait ei kuitenkaan kulu, eikä kuulu CD -soittimessa useinkaan. Ehkä levy on liian sekalainen kokoelma erilaisia ja erityylisiä kappaleita. Joe on tosin sanonut, että hän tekee musiikkia, koska rakastaa musiikin tekemistä. Hän ei mieti mikä on muodikasta ja mikä ei. Hän pitää aina tyylinsä. Meni syteen tai saveen. Toki suurin osa tämän levyn kappaleista on onnistunut, mutta totuudessa pari hutiakin on mukaan mahtunut. Esimerkiksi Sex And Money on sellainen kappale, jonka kuulemista ilman olisin pystynyt elämään vallan helposti. Torvet ja se muu kimallus ei mielestäni oikein kuulu tälle levylle. Toisaalta ehkä avioero antaisi näkökulmaa tuonkin kappaleen ymmärtämiseen? No, en kokeile kuitenkaan.


Mielenkiintoisin yksityiskohta Hurry Up And Waitilla on se, että Joe on levyttänyt uudelleen jo Deep Purplen kanssa äänittämänsä lainakappaleen, Too Much Is Not Enough. Taustoja kappaleessa laulaa toinen entinen Rainbow -laulaja Doogie White. Vanha versio on parempi.


2/5


Tero Honkasalo