Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Billy Cobham: Spectrum

Billy Cobham jätti yhdessä Jan Hammerin kanssa Mahavishnu Orchestran. Billy oli saanut levysopimuksen Atlanticin kanssa. Tuolloin vielä tuntemattoman Tommy Bolinin löydettiin kitaristiksi tulevalle esikoisalbumille. Lopputuloksena on yksi fuusiojazzin merkkipaaluista, Spectrum. Levy ei ole niin vaikeasti kuunneltavaa kamaa kuin mitä alkuun voisi kuvitella. Biisien kuviot ovat ihan sulateltavissa olevaa ja soolojen kuuntelu on palkitsevaa. Mielenkiintoisinta on yrittää (ja onnistua?) erottaa koskettimet ja kitara toisistaan. Välillä se ei ole helppoa. Jopa eräs David Coverdale äityi vuosien kuuntelun jälkeen kehumaan jotakin kitarakuviota Tommylle saaden vastaukseksi että kyseinen instrumentti on Jan Hammerin syntikka!!! Tässä teille haastetta ;-)

Atlantic on julkaissut levystä remasteroidun version lisäksi ainakin DVD-Audio version. Tämä levy löytyy jokaisesta jazzia myyvästä levykaupasta joten sinne vaan ostoksille.

Deep Purple historian kannalta tämä levy on tärkeä koska kesällä 1975 bändin jäsenet tunsivat Tommy Bolinin tämän levyn kautta. Tavallaan voidaan sanoa että ilman tätä Tommya ei ehkä olisi pyydetty koe-esiintymiseen eikä näin ollen olisi päätynyt Mark IV kitaristiksi.

Petri Myllylä

 

Rumpali Billy Cobhamin ensimmäinen soololevy Spectrum on yksi kuuluisimmista fuusiolevyistä. Maine ei ole syntynyt tyhjästä, sillä levy on täynnä mielikuvituksellista menoa. Onneksi kokonaisuutta tasapainottaa se, että levy on riittävän "rock" jazzia vierastavallekin. Kosketinsoittaja Jan Hammerin ja kitaristi Tommy Bolinin soittamat melodiat ovat selkeitä, mikä myös helpottaa levyn kuuntelua moniin muihin "rock-jazz"-levyihin verrattuna.

Tätä levyä kuunnellessa on pakko todeta Bolinin olleen monipuolinen luonnonlahjakkuus. On todella sääli, ettei Bolinin ja Cobhamin suunnittelema myöhempi yhteistyö päässyt toteutumaan. Cobhamin myöhempiäkin levyjä kuulleena voin todeta, että Tommyn kitara olisi varmasti sopinut lukuisille muillekin albumeille.

9/10

Heikki Heino