Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Whitesnake: Restless Heart

Kuulin Don’t Fade Awayn Radio Citystä ensimmäistä kertaa joskus kesällä 1997. Olimme saapuneet juuri kotiin, mutta minun oli pakko istua autossa kappaleen loppuun. Jestas, Whitesnake oli tehnyt uuden levyn! Kappale kuulosti kohtuullisen hyvältä, joten levyhän oli pakko hankkia. Eikä siinä kaikki, bändi oli tulossa Suomeen keikalle. Olin onnellinen tuon kesän 1997. Restless Heart kuulosti hyvältä ja elämä oli kuin tuo levy – mukavan leppoisaa.

David Coverdale olisi halunnut, että Restless Heart olisi ollut hänen kolmas soololevynsä. EMI oli toista mieltä. Nyt levy on julkaistu David Coverdale & Whitesnake -nimen alla. Nopeasti ajatellen Adrian Vandenbergia lukuun ottamatta muilla levyn musikanteilla ei ole juuri mitään tekemistä Whitesnaken kanssa. Toki Guy Pratt, Denny Carmassi ja Brett Tuggle ovat Coverdalen bändikavereita vuosien takaa Coverdale/Pagesta. Ehkä osa tästä kiekosta kuulostaakin siltä, miltä Coverdale/Pagen piti kuulostaa. On tämä kokoonpano siis jollain lailla perusteltavissa, vaikkei se mikään klassikko olekaan, saati oikea bändi.

Minä pidän edelleen Restless Heartin pienestä, mutta purevasta soundista. Coverdalen ääni ja tupakka ovat levyllä pääosissa. David kuulostaa olevan nuohouksen tarpeessa. Hänen äänensä ei ole kuitenkaan pohjaanpalanut. Aikanaan oli helpotus huomata, että Adrian Vandenberg on vihdoinkin päässyt soittamaan Whitesnaken levylle. Se on oikeus ja kohtuus. Hän on ollut bändissä suunnilleen niin kauan kuin olen orkesteria seurannut. Adje soittaa levyllä erittäin hyvin. Ei enää säihkyvästi, mutta hyvin luonnollisesti ja harkiten. Adjelta luonnistuu levyllä vahvana soiva blues sekä vähän lähempänä stadion rockia kulkevat kappaleet, kuten levyn nimikappale itse. Kuuntelen levyä aina silloin tällöin, siihen kuuluu niin paljon lämpimiä muistoja. Näissä kappaleissa on kaikissa tarina ja minulla on vielä jokaiseen omansa.

Levystä kannattaa muuten omistaa Japanin painos, sillä bonus-kappaleet ovat erittäin hyviä. Ne tosin saattavat olla edelleen ladattavissa Whitesnaken kotisivuiltakin ilmaiseksi.

4/5

Tero Honkasalo