Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Whitesnake: Saints & Sinners

Odotin vuonna 1982 tämän levyn ilmestymistä kuin kuuta nousevaa. Se äänitettiin suurimmaksi osaksi jo 1981, mutta sen jälkeen alkoi kuulua huhuja bändin hajoamisesta. Ian Paice ja Neil Murray siirtyivät Gary Mooren bändiin, kitaristit Micky Moody ja Bernie Marsden taisivat suunnitella soolouria ja Jon Lord äänitti omaa Before I Forget -levyä. Lopulta syksyllä 1982 Kerrang-lehdessä kerrottiin että albumi on tulossa kauppoihin. Samassa jutussa vahvistettiin bändin uusiutunut kokoonpano. 

Saatuani Saints & Sinnersin lopulta joulukuussa, olin siihen hieman pettynyt. Avauspuoliskon lopusta löytyi kuitenkin biisi, joka jäi heti muistiin ja kiilasi välittömästi yhdeksi bändin suosikkibiisiksi. Alkuperäinen Crying In The Rain ei ehkä ole yhtä majestettinen kuin siitä viisi vuotta myöhemmin äänitetty versio, mutta 17-vuotiaalle raskaan rockin fanille se oli ilmestyessään vahva tae siitä että tätä bändiä ei kannata unohtaa. Kääntöpuolen avaava Here I Go Again nousi sekin välittömästi esille muuten paikoin keskikertaisesta materiaalista. Biisistä kuvattiin myös promovideo, jolla esiintyvät myös Cozy Powell ja Colin Hodginson sekä levylle taustalauluja yhdessä David Coverdalen ja bändiin palanneen Micky Moodyn kanssa laulanut Mel Galley. 

EMI julkaisi vuonna 2007 levystä suositeltavan remastroidun CD-painoksen. Sen kiinnostavin bonus on melko turhanpäivänen Soul Survivor. Itse innostuin julkaisun myötä kuuntelemaan unhoon jäänyttä albumia ja lopulta ostin sen englantilaisen vinyylipainoksen lähes 30 vuotta sen jälkeen kun digi-innostuksen saatuani olin myynyt alkujaan omistamani LP:n. Tuon Saksassa prässätyn levyn takakanteen oli painettu tammikuun 1983 Euroopan kiertueen päivämäärät. Pettymys levyyn taisi vaikuttaa siihen etten tehnyt 12.1. maalta pitkää reissua Helsinkiin. Harmi :-(. 

Petri Myllylä

 

Saints & Sinners oli varmasti ensimmäinen näistä niin sanotuista klassisen Whitesnake -kokoonpanon tekemistä levyistä, jonka hankin levyhyllyyni. Tätä olen myös eniten kuunnellut. En tajua höpötystä siitä, että bändi soittaisi jotenkin veltosti. Kuunnelkaa levyn avaava Young Blood ja kertokaa sitten mikä on velttoa. Tai jos Bloody Luxury ei saa verta virtaamaan suonissanne vähän ripeämmin, niin mikä sitten? Se on totta, että Micky Moody ja Bernie Marsden eivät ole maailman sähäkimpiä kitaristeja, mutta näihin kappaleisiin heidän soittotaitonsa riittää upeasti. Sen pitää riittää.
Ehkä Saint & Sinners ei tarjoile mitään maailmaa mullistavaa rockia, mutta minusta se teki Whitesnake -fanin. Tai oikeastaan syyllinen oli Whitesnaken -83 Monsters of Rock -keikkavideo. Saints & Sinnersin kappaleita tuolla keikalla kuultiin, ainakin videon mukaan, Rough An’ Ready, Crying in the Rain ja aivan taivaallinen Here I Go Again. Jo tuo kolmikko tekee tästä levystä klassikon.

Saints & Sinners on rock -levy. Se rokkaa lähes väsymättä alusta loppuun. Välillä vauhti kiihtyy, sitten se vähän hiipuu, mutta missään vaiheessa bändi ei lopahda totaalisesti. Levy on soundiltaan vähän ohut, mutta eikö kaikki vanhat Whitesnake -levyt ole? On jännää kuulla mitä remasterointi tekee tälle levylle. Ehkä joku muukin tykästyy näihin kappaleisiin.

On se jännää miten aika kuluu ja silti jotkut jutut pysyvät. Muistan kuin eilisen päivän, kun limulasi kaatui tämän levyn päälle ja tahra on ilmeisesti ikuinen.

Tero Honkasalo

 

Saints & Sinners oli ensimmäinen kuulemani Whitesnake-albumi. Hankin sen, kun olin kuullut radiosta useita levyn kappaleista. Levy on edelleenkin yksi suosikeistani Whitesnaken laajassa tuotannossa. Vaikka joku saattaa rutista levyn soundeista, niin minusta ne ovat ihan passelit tällaiselle rokkilevylle. Whitesnake oli nimittäin tuolloin rokkibändi, ei heavy rock -yhtye.

Saints & Sinners on uskomattoman tasokas levy. Toki siltä löytyy Coverdalen komeimpia kappaleita, mutta eivät ne muutkaan miltään täytteeltä tunnu. Rough An' Ready, Victim Of Love ja Rock An' Roll Angels ovat mielestäni hienoja kappaleita nekin.

Tuntuu uskomattomalta, ettei Coverdale ollut tyytyväinen yhtyeensä suoritukseen tällä levyllä. Tämä jäi kuitenkin ns. klassisen Whitesnaken viimeiseksi albumiksi, ja kenkää saivat lopulta Bernie Marsden, Neil Murray ja Ian Paice. Ilmeisesti Davidilla oli jo visio viiden vuoden kuluttua megasuosion saavuttavasta uudesta Whitesnakesta, joka soitti uusiksi tällä levyllä kuultavat kappaleet Crying In The Rain ja Here I Go Again. Minulle ne oikeat versiot löytyvät kuitenkin Saints & Sinnersiltä.

Heikki Heino