Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Whitesnake: Come An' Get It

Ystäväni Simo osti tämän levyn kesällä 1981. Edellisenä iltana olimme nähneet joensuulaisessa discossa bändin promovideon singlestä Don't Break My Heart Again. Tästä alkoi meidän molempien Whitesnake diggailu. Myöhemmin hankin tämän levyn myös itselleni. Siitä tuli nopeasti itselleni kaikista mieleisin Whitesnake-levy ja diggaan sitä yhä (2014).

Come An' Get It'in aikoihin bändi oli kiinteä ryhmä, joka oli matkalla kohti kansainvälistä läpimurtoa. Levy onnistuu laajentamaan bändin fanipohjaa ja keikkoja tehtin vuonna 1981 Japania myöden.

Alkuperäisen amerikkalaisen painoksen julkaisija Mirage Records ei onnistunut myymään levyä kovinkaan hyvin sikäläisillä markkinoilla. Myös David Coverdale on sittemmin sanonut että tuon ajan manegerinsa kanssa bändin tavoite oli enemmän Euroopassa ja Japanissa. Itselläni on hyllyssä levystä hyväkuntoinen Miragen painos. EMI julkaisi levystä vuonna 2007 suositeltavan remasteroidun CD-painoksen. Sen bonukset ovat valitettavan vähän kinnostavia raakamiksuksia ym.

Petri Myllylä

 

Come An' Get It starttaa levyn A -puolen ihmeen vaisusti. Aivan kuin bändi olisi kohmeessa. Onneksi Hot Stuff tuo orkesteriin vähän eloa. Tosin tuo kappale on kokonaisuutena yksi bändin heikoimmista ikinä. Don’t Break My Heart Again kulkee edelleen jähmeästi Ian Paicen ja Neil Murrayn hakkaavan kompin viemänä. Oliko kappale Davidin yritys kosiskella uusia faneja disko -musiikin tanssilattioilta? Ainakin kappaletta soitettiin jos minkälaisissa television musiikkiohjelmissa, erityisesti Länsi-Saksassa. Jostain syystä Don’t Break My Heart Againista muodostui konserttivakio, jota bändi soitti keikoilla huimasti nopeammalla tempolla. Lonely Days, Lonely Nights ja totta kai kappaleessa kuullaan blues -kitaraa. Davidin vahva ja tunteikas ääni on omiaan juuri tällaisiin, vähän viipyileviin kappaleisiin, joissa kertosäe nostetaan huippuunsa vasta lopussa. Wine, Women and Song ja Jon Lordin piano. David lauleskelee hauskoja tämän reippaasti rokkaavan humpan päälle. Teksti on klassikko.

Vaisu on myös B -puolen alku. Child of Babylon herää täyteen voimaansa oikeastaan vasta kertosäkeen jälkeen. Kappaleessa on nimensä mukaisesti itämainen tunnelma, jonka luojana toimivat Jon Lordin koskettimet. David laulaa vaihteeksi korkeammalta ja välillä kovempaakin. Bernie Marsdenin tilutusta ei kuulla onneksi liiemmälti. Would I Lie to You on myös niitä Whitesnake -kappaleita jotka ovat tunnettuja vain tekstinsä takia. Kyllähän kappale kivasti kulkee, mutta ei silti tarjoile mitään hienoa musiikillisesti. Nyt pitkästä aikaa kuultuna kitaristit kuulostavat lähes ärsyttäviltä väliosassa. Micky Moodyko siellä töräyttelee? Girl lähtee heti liikkeelle. Kappaleen alussa on jotain kissamaista. Kertosäe voisi olla vaikka Gillanin levyiltä. Jotenkin tämäkään kappale ei sytytä. Hit An’ Runissa on mukavaa jännitystä, jota rock’n’roll -kappaleessa pitääkin olla. Moodyn slide -kitarakaan ei pysty pilaamaan kappaletta. Marsdenin efektit ovat paljon lähempänä tehdä tuon mokan. Till The Day I Die lähtee liikkeelle Led Zeppelinin tyyliin akustisella kitaralla ja koskettimilla. Kappale kasvaa pikku hiljaa huipentuen Jon Lordin sooloon. Olisiko tähän haettu mallia Stairway to Heavenista?

Kokonaisuudessaan Come An’ Get It jättää tosi valjun jälkimaun. Osa kappaleista on oikein hyviä, mutta mikään ei jää soimaan pääkoppaan. Ei ole siis ihme, että vanha vinyyli ei ole pahasti käytössä kulunut.

Tero Honkasalo