Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Boom Of The Tingling Strings

Vuonna 2006 Odensessa, Norjassa äänitetty Boom of the Tingling Strings on tavallaan uusi aluevaltaus Jon Lordin tuotannossa. Lord on toki vuosien saatossa tehnyt lukuisia klassiseksi musiikiksi luokiteltavia teoksia, mutta tällä levyllä hän esittäytyy nimenomaan säveltäjänä eikä osallistu muusikkona teoksen esittämiseen.

Boom of the Tingling Strings on D. H. Lawrencen runosta innoituksensa saanut pianokonsertto. Teoksen neljästä osasta kolmessa ensimmäisessä piano on kuitenkin melko taka-alalla. Vasta viimeinen osa - jota Lord itse on haastatteluissa kuvaillut kostokseen konserttipianisteille - oli mielestäni onnistuneempi kaikessa räväkkyydessään. En kuitenkaan voi väittää löytäneeni tästä pianokonsertosta mitään sellaista, josta olisin voinut tunnistaa Lordin säveltäjäksi.

Disguises on Malcolm Arnoldille omistettu teos jousisoittimille. Kansitekstien mukaan alun perin jousikvartetille suunniteltu teos on kokenut joitakin muutoksia vuoden 2004 ensiesityksensä jälkeen. Jostain syystä tämä Disguises jää kovin etäiseksi ja hahmottomaksi. Sillä ei tunnu olevan selkeitä, mieleenjääviä melodioita, muttei toisaalta myöskään riitasointuisia tai muuten häiritseviä kohtia, jotka pakottaisivat kuuntelemaan sitä uudestaan.

Boom of the Tingling Strings on ensimmäinen Jon Lordin klassistyylinen albumi, johon olen ollut pettynyt. Klassisen musiikin sunnuntaikuluttajana joudun toteamaan, ettei Lord ole tällä kertaa onnistunut luomaan aiempien töidensä kaltaisesti persoonallista teosta. Mikäli Lord aikoo jatkaa klassistyylisen musiikin parissa (mitä en epäile hetkeäkään), niin ehdottaisin hänelle Hammondien värittämän Concerto for Electric Keyboards and Orchestran säveltämistä. Sellainen voisi miellyttää enemmän meitä Purplefaneja.

Heikki Heino