Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

The Book Of Taliesyn

Deep Purplen ensimmäinen single, Hush menestyi Amerikassa erinomaisesti ja nousi lopulta listan neljännelle sijalle. Menestyksen osuessa kohdalle, bändi buukattiinkin nopeasti sinne isolle kiertueelle, joka alkoi lokakuun 20. päivänä. Bändin amerikkalainen levy-yhtiö halusi markkinoille heinäkuussa julkaistun esikoislevyn Shades Of Deep Purplen perään toisen albumin. Amerikkalaisten tapa takoa kuumaa rautaa on bisnesmielessä ihailtavaa toimeliaisuutta.

60-luvulla levyn tekemiseen ei juuri aikaa tuhraantunut. Bändin toinen vuoden 1968 levyistä tehtiin edeltäjänsä tavoin hyvin nopeasti vaikka sen äänityksiin taisi kulua enemmän kuin kolme päivää. Tästä huolimatta Book Of Taliesyn on useille bändin faneille ykköskokoonpanon suosituin ja mieleisin levy. Itse en ole oppinut siitä kumminkaan erityisemmin pitämään. Kesäkuussa ennen muuta levyä äänitetty ja Hushin tavoin singlenä menestynyt Kentucky Woman ja vuonna 2008 keikkasettiin palannut Wring That Neck (Amerikassa nimeltä Hard Road) ovat levyn omat suosikkini. Jos Kentucky Woman ei aivan onnistunut uusimaan Hushin menestystä se on kuitenkin vahva singlebiisi. Pitkä River Deep - Mountain High oli myös aikanaan yksi suosikeistani. Nyt se ei enää sytytä itseäni samalla tavoin kuin joskus vuonna 1982, kun tämän levyn ensimmäisen kerran itselleni ostin.

Bändin jäätyä Amerikkaan joulun ja uuden vuoden yli, EMI ei pitänyt mitään kiirettä Book Of Taliesyn julkaisun kanssa. Itse asiassa yhtiö jätti julkaisematta levyltä irroitetut singlet Kentucky Woman ja lyhyeksi editoidun River Deep - Mountain High'n julkaisten helmikuussa muun maailman tavoin Emmaretta singlen. Mikä sitten lopulta olikaan syy niin Book Of Taliesyn julkaistiin Euroopassa vasta heinäkuussa 1969, jolloin bändin kokoonpano oli jo muuttunut. Levy oli EMI:n progressiivisen rockin alamerkin Harvestin ensijulkaisu ja se eroaa avattavilla kansiltaan amerikkalaisesta vastaavasta. Edeltäjänsä ja parin kuukauden kuluttua julkaistun Deep Purple LP:n tavoin Taliesyn ei noussut Englannin listoille. 

EMI julkaisi levystä vuonna 2000 viidellä bonuksella laajennetun CD:n. Näistä kolme kappaletta tulee bändin BBC-sessioista, jotka myöhemmin paketoitiin BBC Sessions -julkaisulle. Bonuksista hiukan päämäärätön studiojami Playground oli julkaistu 1990 Ritchie Blackmore Rock Profilessa. Oh No No No ei ehkä olisi alkuperäistä albumia parantanut, mutta oli silti mahtavaa kuulla uusi Purple-biisi. EMI:n mentyä konkurssiin bändin alkuajan kataloogin hankkinut Warner niputti kaikki Mark I studiolevytykset Hard Road -laatikkoon. Laatikon kiinnostavin levy on Book Of Taliesynin julkaisematta jäänyt mono-miksaus. Pari sen bonusta tulevat 2003 julkaistulta Early Years -kokoelmalta. Itselläni on hyllyssä levystä kolme vinyyliä, alkuperäinen 1968 ja 2006 painos sekä 2015 vihdoin ensimmäisen kerran vinyylinä julkaistu englantilainen mono-miksaus.

Petri Myllylä

 

The Book Of Taliesyn tehtiin heti Shades Of Deep Purplen jälkeen. Musiikillisesti levy on hienostuneempi versio debyytistä: omia ja lainabiisejä klassisilla vaikutteilla kuorrutettuna, mutta paremmin soitettuna ja tuotettuna. Musiikki on pikemminkin psykedeelistä ja progressiivista kuin raskasta. Yllättäen tätä levyä on järkevämpää vertailla 1960-luvun Pink Floydiin kuin esim. Led Zeppeliniin!

Levyn parhaat hetket vietetään tällä kertaa omien tuotosten parissa. Wring That Neck on pirteä instrumentaali-ilottelu kun taas Shield on samanaikaisesti sekä kevyesti ja ilmavasti kulkeva että vaikuttavan painostava kappale. Tämä levy olikin pitkään suosikkini Mk 1:n levyistä. Tärkeimpänä syynä taisi olla levyn tasainen varmuus, mutta sittemmin esim. River Deep, Mountain High'n teatraalisuus on alkanut tuntua kestämättömän kornilta.

Heikki Heino