Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Colosseum II: War Dance

Tämä on progen ja fuusiojazziia yhdistävän bändin kolmas ja viimeinen levy. Mukana ovat edelleen perustajajäsen Gary Moore ja kosketinsoittaja Don Airey. Levyn juuret ovat 70-luvun alun suurissa fuusio albumeissa kuten The Mahavishnu Orchestran The Inner Mountain Flame tai Herbie Hancockin Head Hunters tai myöhemmin julkaistu Weather Reportin Heavy Weather. Näistä erottuen Colosseum II on raskaampi, kiitos pitkälti Gary Mooren kitaroinnin.

Olisi voinut kuvitella bändin saatua kesällä 1976 kenkää Bronz levy-yhtiöstä, että se olisi tarkistanut suuntaansa. Näin se ei tehnyt vaan kynti vastoin musiikkibsneksen uusia suuntia. Colosseum II oli taatusti punkrock aikakaudella väsyttävää ja mielenkiinnotonta musiikkia. Klubeilta nousi uusia kiinnostavia bändejä, joiden soitossa oli tuoretta voimaa ja kiinnostavuutta. Vielä tänään, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tämä bändi kuulostaa vanhanaikaselta. Gary Moore on samaan aikaan Ian Gillanin kanssa täysin väärässä suunnassa musiikkinsa suhteen. Molemmat miehet tekivät seuraavana vuonna 1978 suunnan muutoksen.

Levyä ei ole helppo löytää käsiinsä, mutta koska kyseessä on kolmikon paras levy, kannattaa siihen tarttua. Omat suosikkini ovat Put It That Way, Fighting Back sekä kolmesta osasta koostuva Star Maiden/Mysterioso/Quasar.

Petri Myllylä

 

Colosseum II:n kolmas albumi ei tuo musiikillisesti mitään uutta yhtyeen tarjontaan. Kiivaan levytystahdin (kolme albumia kahdessa vuodessa) huomioon ottaen siinä ei liene mitään ihmeellistä. Musiikki saattaa olla hieman raskaampaa kuin kahdella edellisellä levyllä, mutta se ei takuulla ole tehnyt tästä levystä vuonna 1977 yhtään paremmin aikaansa seuraavaa. Rumpali Jon Hisemanin soitto pitää musiikin koossa aivan kuten edellisilläkin albumeilla, mutta kyllä jokainen muusikko hoitaa oman tonttinsa kunnialla. Sävellyspuolella tärkeintä tuntuu olevan se, että kaikki pääsevät näyttämään soittotaitojaan polyrytmien ja oudompien skaalojen hämärässä maailmassa.

Gary Mooren ja Don Aireyn myöhempiä musiikillisia vaiheita olisi ollut vaikea arvata Colosseum II:n levyjen perusteella. Noiden kahden miehen varhaisista musiikillisista vaiheista kiinnostuneille levyt avaavat mielenkiintoista perspektiiviä, mutta muutoin Colosseum II:n levyillä on lähinnä kuriositeettiarvoa.

Heikki Heino