Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Flying Colors

 

Bill Evans -nimisellä kaverilla oli visio. Hän halusi, että Steve Morse, Neal Morse, Mike Portnoy ja Dave LaRue tekisivät musiikkia yhdessä. Bändi tarvitsi vielä solistin ja sellaiseksi kelpuutettiin nykyinen Alpha Rev- entinen Endochine-nokkamies Casey McPherson. Yleensä Neal Morse laulaa levyillä joilla esiintyy, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli tehdä nimenomaan bändilevy, joka olisi selvästi erilainen verrattuna niihin albumeihin jotka Morse ja Portnoy ovat tehneet yhdessä. Koska yhtyeen musiikin piti olla enemmän poppia kuin progea oli luonnollista etsiä laulaja poppareiden parista. Casey on hyvä valinta.

 

Flying Colorsin menestys ei jää kiinni soittajien osaamisesta. Jokainen musiikko tässä yhtyeessä on tähti. Jotenkin heidän loistonsa ei välity yhtyeen debyytiltä ihan niin kirkkaana kuin olettaisi. Flying Colors on täynnä hienoa soittoa, toimivia melodioita ja upeaa laulua, mutta jotain vaan uupuu. Homma toimii, muttei potki ihan niin kovaa kuin olettaisi. Ehkä musiikki ei ole tarpeeksi poppia, sitten se on liian progea tai toisinpäin, mutta jotain tämä paketti on vielä vailla. Vai olivatko kuulijan odotukset vain liian korkealla? Sekin on hyvin mahdollista.

 

Onhan levyllä hyviä biisejä. Levyn avaava Doorsin riffiä lainaava Blue Ocean kasvaa kivasti. Samaa voi sanoa Kaylasta ja The Stormista. Pitkähkön Everything Changesin kertosäe on hilkulla jäädä mieleen. Levyn lopuksi kuultava 12-minuuttinen Infinite Fire on lähimpänä Transatlanticin ja Spock's Beardin äänimaisemaa. Levyllä toivoisi olevan enemmän tuota. Varsinaisesti ainoa heikko raita on turhan paljon kakkosdivarin Dream Theaterilta kuulostava melko ärhäkkä All Falls Down.

 

Flying Colors on erinomainen kun ottaa huomioon, että yhtye äänitti levynsä yhdeksässä päivässä Neal Morsen kotona. Aivan keskenään viisikon ei tarvinnut touhuta. Rouva Morse toimi kokkina ja studion puolella yhtyeen apuna hämmensi Rushin levyiltä tuttu tuottajaguru Peter Collins. Levyn soundi onkin erinomainen, mutta ehkä aavistuksen yllätyksetön. Bändin tyyli on nyt selvillä. Ensi kerralla sitten mukaan ehtaa Flying Colors -soundia.

Tero Honkasalo