Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Now What?!

Seitsemän kuukautta Now What?! julkaisun jälkeen levy-yhtiö toi markkinoille marraskussa 2013 siitä kultapainoksen. Kahden CD:n paketin studiolevylle laitettiin alkujaan CD+DVD special editionilla ollut coverbonus It'll Be Me sekä kesällä 2013 Vincent Price singlen b-puolelle laitettu First Sign Of Madness. Kakkoslevyllä on yli 70 minuuttinen live kesän keikoista. Merkille pantavaa on se että kyseistä liveä saa ostaa omana tuotteena vain tiedostomuodossa tai vinyylinä. Kultapainoksesta julkaistiin luonnollisesti myös rajoitettu laatikko. Tyylikkäässä (noin 55 e) pakkauksessa on keväällä julkaistu CD+DVD, livelevy, kolme julkaistua singleä, juliste ja t-paita.

Petri Myllylä

 

Kun perustimme kavereiden kanssa Suomen virallista Deep Purple -yhtyeen kannattajayhdistystä Perfect Strangers of Finlandia, ajatus oli että bändi, tai itse asiassa vähän kaikki sukupuun artistit, toimisivat vielä kymmenen vuotta ja sitten pitäisi diggailla vain levyjä. Yhdistyksen perustamiskokouksesta tulee kuluneeksi kohta 15 vuotta. Mitä tekee Deep Purple? Se puskee kahdeksan vuoden levytystauon jälkeen uuden levyn markkinoille. Keskustelupalstojen kommenttien perusteella kysyntää ja odotusta on ollut. Tuottajalegenda Bob Ezrinin liittyminen projektiin löi odotukset lähes katosta läpi. Nyt kun levy on soinut kaksi päivää käytännössä putkeen, täytyy sanoa, etten ole vähääkään pettynyt. Päinvastoin Deep Purplen paluu on tosiasia. Samanlaisia kommentteja saa lukea ja kuulee myös muilta faneilta. Porukka on ottanut levyn innolla vastaan.

On tietty totta, että se oli nyt tai ei koskaan. Voi melkein sanoa, että ihan kivoista albumeista ja vahvoista konserteista huolimatta tätä levyä on odotettu 20 vuotta. Nyt "uusi" kitaristi Steve Morse on vihdoinkin täyttänyt Ritchie Blackmoren jättämät, valtavan isot, saappaat kokonaan. Ja miten hän sen nyt muka tekee? Niin oudolta kuin se kuulostaakin, soittamalla - toki omalla tyylillään - riffejä ja sellaisia sooloja joita olisi voinut kuvitella miehen mustissa esittävän. Jos Steve on nyt vähän kuin Ritchie, toinen "uusi" jäsen, reilut kymmenen vuotta bändissä soittanut kosketinsoittaja, Don Airey ei enää yritä olla Jon Lord. Sekin on hieno juttu ja kuuluu hänen osioissaan kautta levyn. Hammond-soundista pitäville tuo on tietty kova paikka. Mutta huoli pois, nyt bändi kuulostaa luonnollisemmalta kuin aiemmin. Ehkä siksi, että kaikki ovat sinut roolinsa kanssa ja koska varsinkin Ian Paice ja Roger Glover ovat ennallaan. Ian Gillanin suoritukselle on pakko nostaa hattua. Miehen esitykset keikoilla, ja joillakin välijulkaisuilla, ovat joskus olleet aavistuksen ponnettomia, mutta tällä levyllä hän osoittaa, että se mitä on palkeissa vuosien saatossa hävitty on korjattu tekniikalla. Ja nyt en puhu mistään vippaskonsteista, vaan ihan miehen tyylistä laulaa. En tiedä pitäisikö kiitoksen mennä Bobin suuntaa, mutta laulusuoritukset toimivat erittäin hyvin yhteen musiikin kanssa.

Ja musiikista löytyy. Deluxe-painoksella on kaksitoista kappaletta joilla on yhteensä mittaa noin tunti. Vähän ehkä olisi voinut tiivistää, parista raidasta en innostu aivan yhtä paljon kuin muista, mutta nehän saattavat olla jonkun muun suosikit. En paljasta omia valintojani, koska haluan antaa levylle vielä aikaa. Ehkä tämä lätinä olisi pitänyt kirjoittaa myöhemmin, vaan kun ei malta. Olin ensin salaa, ja sitten julkisesti, toivonut bändiltä hieman progempaa otetta kappaleisiinsa. Ja usein käy niin että sitä saa mitä tilaa. Onneksi tällä kerralla kävi juurikin sillä tavalla. Tarttuvia riffejä ja päähän liimautuvia laulumelodioita oli myös tilauksessa ja saamamme pitää. Morselta on pyydetty sooloja joita voisi vihellellä. Nyt se on enää viheltäjän taidoista kiinni. Kokonaisuutena Now What?! on erittäin monipuolinen ja antoisa levy. Mutta mitäs nyt? Suomen keikkaa ei ole vielä kalenterissa.

Tero Honkasalo

Deep Purplen pitkäikäisimmän kokoonpanon kolmatta albumia saatiin odotella pitkään. Rapture Of The Deep -kiertue muuttui vuosien vieriessä vaivihkaa Songs That Built Rock -kiertueeksi, ja toiveet uuden studiolevyn tekemisestä alkoivat tuntua yhä pienemmiltä. No, nykyään yhtyeet tienaavat kiertueilla, eivät levymyynnillä.

Kun uutisia uuden levyn teosta alkoi kuulua, olivat odotukset vaihtelevia. Tuottajalegenda Bob Ezrinin (mm. Kiss, Pink Floyd, Lou Reed ja Alice Cooper) nimi nosti odotuksia, mutta toisaalta Bananas-albuminkin piti Gillanin mukaan olla "Purplen Sgt. Pepper". Kun levy sitten lopulta julkaistiin, oli olo helpottunut. NOW What?! on helposti yksi Purplen reunion-ajan parhaista tuotoksista niin soundeiltaan kuin biiseiltään.

Soitosta kuulee, että taitavat soittajat ovat olleet yhdessä jo pitkän aikaa. Levylle on saatu mukavan monipuolinen kokoelma kappaleita, joiden ei keikoillakaan tarvitse häpeillä 1970-luvun klassikkojen seurassa. Soundi on tavallaan tuttua Purplea, mutta voimakkaampana kuin kahdella edellisellä albumilla. Tuottajan vaihtaminen oli ihan hyvä veto, eikä siihen onneksi liittynyt kuitenkaan mitään draamaa.

Mitkä kappaleet toimivat parhaiten? Avausraita A Simple song vie Purplen melkein progeen. Weirdistan etenee Don Aireyn jännän riffin varassa. Above And Beyond on upea kappale Jon Lordin muistolle. Uncommon Man muistuttaa (sattumalta?) kovasti ELP:tä, joka soitti Fanfare For A Common Man -nimistä Aaron Coplandin kappaletta. All The Time In The World pelästytti ensisinglenä - onko Purple vaihtanut tyylinsä aikuisrockiksi - mutta toimii albumilla ja keikoilla todella hyvin. Vincent Price on hauska "kauhurockbiisi". Hell To Pay on reipasta rockia, jolla pystyy laulattamaan yleisöä. Yli puolet kappaleista toimii erittäin hyvin. Tällaiseen prosenttiin Purple ei olekaan yltänyt aikoihin.

Heikki Heino