Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Dancer And The Moon

Vuonna 2010 julkaistu Autumn Sky oli mielestäni Blackmore's Nightin uran heikoin julkaisu. Jopa heidän romanttisten laulujen kokoelmaa/joulusingle ei herättänyt niin suurta kärsimystä. Tästä huolimatta, kai nuoruuden sankarin näkemisen ilosta menin heidän 2011 Helsingin keikkaa katsomaan. Ja ihan hyvältä se kuulosti. Mutta en senkään jälkeen saanut Autumn Skytä kuunneltua kerralla loppuun saakka.

Kolmen vuoden julkaisuväli edellisen albumin ja Dancer And The Moonin välillä kertonee Blackmoren kiireistä kotirintamalla. Onhan pappaikäisen miehen uusi liitto kasvanut jo kahdella pienokaisella. Samalla se on yhä entisestään laimentanut Blackmore's Nightin alkuperäistä musiikillista ilmettä tullen lähelle Ritchien tunnetusti rakastamaa poppia. Tässä ei ole kuitenkaan mitään moitittavaa, kunhan totesin.'

Ëdellisen levyn tuottaman pettymyksen johdosta en ole jaksanut seurata Ritchien ja hänen vaimonsa Candice Nightin edesottamuksia. Jostakin kuitenkin bongasin ennakkoilmoituksen Dancer And The Moonin biiseistä. Vanhan Uriah Heep -klassikon Lady In Blackin ja Rainbow-slovarin Temple Of The Kingin coverointi herätti kieltämättä kiinnostusta, mutta en osaa aivan sanoa että oliko se uteliaisuutta vai myötähäpeää. Onneksi molemmat biisit tehdää taiten ja minä ainakin niiden parissa viihdyin. Aivan kuin Blackmoren herkässä akustisessa instrumentaalissa Minstrels In The Hall. Kolmas ennakkoon kiinnostusta herättänyt biisi oli albumin päättävä Carry On... Jon. Vanhalle soittokaverille omistettu biisi on eleenä hieno. Voin kuvitella Ritchien soittaneen sen jollakin vanhalla kitarallaan Jon Lordia muistellen, mutta ei raita kitaristin parhaita hetkiä silti ole.

Petri Myllylä