Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Rainbow: Down To Earth

Mitä mahtoi Ritchie Blackmoren 1970 alkanutta hard rock -uraa seurannut fani ajatella laittaessaan levylautaselle tämän levyn. Ainakin kaverini isoveli naureskeli pikkuveljensä hössötykselle tästä levystä. Kaverini sai minulta 50-vuotislahjaksi samanlaisen läpinäkyvän Down To Earth vinyylin, jonka oli 35 vuotta aiemmin ostanut ja kadottanut. Isoveljen mielestä läpinäkyvä vinyyli oli levyn ainoa hyvä juttu.

Rainbow oli kokenut suuren muodonmuutoksen Blackmoren potkittua ensiksi Bob Daisleyn ja David Stonen, ja pian heidän jälkeen Ronnie James Dion bändistä vuoden 1978 lopulla. Ritchie oli aiemmin keväänä sopinut entisen Deep Purple -miehen Roger Gloverin kanssa, että hän tulee osallistumaan bändin uuden materiaalin säveltämiseen ja sanoittamiseen. Blackmoren tarkoitus oli saada bändi breikkaamaan Gloverin avustamana Amerikan markkinoilla. Aivan kuten Gloverin luotsaama Nazareth oli tehnyt muutama vuosi aiemmin. Tämän uskottiin olevan mahdollista, kun biisit olisivat radioystävällisiä pituutensa (alle 4 minuuttia) ja aihealueensa (rakkaus) puolesta.

Ritchie Blackmore rahoitti Rainbown toiminnan ja hänellä oli diktaattorin valta valita siihen mieleisensä soittajat. Vain Cozy Powell jäi vanhasta bändistä jäljelle, mutta hänen avulla löydettiin ensimmäinen uusi soittaja. Rumpalin Hammer-bändissä sekä hiljattain lopettaneessa Colosseum II soittanut ja myös Black Sabbathin uudella levyllä mukana ollut kosketinsoittaja Don Airey saapui joulukuussa Amerikan itärannikolle (jonne bändin "kotipaikka" oli siirtynyt) ja liittyi porukkaan. Kun bändi saapui huhtikuussa 1979 Ranskaan heiltä puuttui sekä laulaja että basisti. Tuottaja hoiti äänityksissä bassot mutta ei sentään laulanut tekemiään biisejä. Siihen tehtävään löydettiin Cozyn ideoimana "kaveri, joka lauloi Only One Womanin" eli The Marblesin laulaja Graham Bonnet.

Roger Glover toi mukanaan bändiin uutta (kaupallista) voimaa. Tällä levyllä soittava kokoonpano kuulostaa yhä erinomaiselta, mutta samalla yhtyeen soundi on aikaisempaa selvästi popahtavampi. Biisit ovat enimmäkseen lyhyitä ja iskeviä. Jäljellä on silti tuttu virtuoosimainen muusikko-osaaminen. Graham Bonnet hoitaa laulamisen hienosti ja erityisesti Don Airey koskettimissa tekee vakuuttavaa jälkeä. Cozy Powell oli hyvin epäileväinen Ritchien valitsemasta uudesta musiikillisesta suunnasta. Hän jäi silti bändiin katsoakseen mihin se oikein on matkalla. Powellin palveluista oli samaan aikaan kiinnostunut toinen ex-Deep Purple, David Coverdale. Vaikka helmikuussa 1979 Powell vielä valitsikin Rainbown, myöhemmin hän liittyi laulajan Whitesnake-bändiin.

En osaa sanoa mikä Down To Earthin biiseistä olisi paras, koska koko levy kuulostaa erinomaiselta. Russ Ballardin käsialaa oleva hitti Since You Been Gone on sen tunnetuin biisi. Jos pitää Deep Purplesta ja kuuntelee lisäksi ajoittain mielellään puhtoista poppia tyyliin Abba, niin tästä levystä ei voi olla pitämättä. Ainoastaa No Time To Lose ei minuun oikein ole kolahtanut.

Levyn biisejä kuulee yhä 2000-luvulla Graham Bonnetin soolokeikoilla (joihin Don Airey on ajoittain osallistunut) jossa ne muodostavat setin rungon. Molemmista singlejulkaisuista Since You Been Gone ja All Night Long kuvattiin promofilmit, jotka julkaistiin aikanaan videokokoelmalla The Final Cut. Vuonna 2006 se paketoitiin viisaasti samaan pakettiin vuoden 1982 konserttivideon kanssa. 

Polydor julkaisi levystä kattavan kahden levyn deluxe-paketin helmikuussa 2011. Sen ykköslevylle on luonnollisesti lisätty sinkkujen b-puolilta löytyvät Bad Girl ja Blackmoren upea instrumentaali Weiss Heim. Kakkoslevyn kiinnostavinta antia ovat biisien No Time To Lose ja Love No Friend alkuperäiset sanoitukset Spark Don't Mean A Fire ja Ain't Lot of Love. Minusta nämä kaksi olisi voinut hyvin laittaa ykköslevylle ja julkaista kakkoslevyllä vihdoinkin kokoonpanon jäähyväiskeikka Doningtonista elokuulta 1980. Mutta ehkä tämä keikka julkaistaa joskus yhdessä BBC:n kuvaaman videomateriaalin (tämä tapahtui 2015 Rainbow-boxin yhteydessä) kanssa. Nyt kakkoslevylle on laitettu kahdeksan instrumentaalivetoa. Osa tästä materiaalista on julkaistu aiemmin bootleglevyllä Down To Earth Rought Mixes. Vain Since You Been Gone ja Eyes Of The Worldin kitaravetoinen versio ovat uusia bootleglevyn omistajille. Sen omistajan ei kannata luopua siitä sillä Polydor ei nähnyt tarpeelliseksi laittaa No Time To Lose ja Love No Friendiä mukaan tälle errikoisjulkaisulleen.

Cozy Powell'in ystäviä varten kakkoslevyn päättää uusi miksaus All Night Longista, jossa rummut ja Aireyn piano on nostettu esiin jättäen esimerkiksi Blackmoren kitara lähes kuulumattomaksi.

Petri Myllylä