Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Warhorse: Red Sea

Huomasin että Heikki antoi tästä levystä pari pinnaa vähemmän kuin Warhorsen esikoislevystä. Tutustuin molempiin levyihin sen jälkeen kun ostin Deep Purplen faniklubin vetäjän 1997 julkaisemat remasteroidut CD:t (joista sittemmin on ottaneet omat identtiset painokset niin Angel Air kuin Repertoire Records). Tuolloin taisin itsekin reitata tämän kakkoslevyn pykälää vähemmän loistavaksi. 

Omistettuani 20 vuotta molemmat Warhorset CD:nä, myin ne sopuhinnalla ja ostin molemmista Repertoiren prässäämät vinyylit. Verrattuna hyväkuntoisiin alkuperäisiin Vertigo-LP:hin "säästöä" kertyi yli 300 euroa. Levyt kertaalleen kuunneltuna tykästyin Red Sea'n grooviin sen verran että mikäli jakelisin tähtiä niin tämä levy saisi ehkä vain puolikkaan edeltäjäänsä vähemmän. Joka tapauksessa Deep Purple -fanin kannattaa tämä bändi ehdottomasti tsekata. 

Petri Myllylä / 29.5.2019

 

Warhorsen toinen ja samalla viimeinen albumi Red Sea liikkui samoilla linjoilla edeltäjänsä kanssa. Meno on mallikasta, mutta ei aivan yhtä vetreää kuin debyytillä. Kitaristiksi oli vaihtunut Peter Parks, joka jatkoi yhteistyötä Simperin kanssa Warhorsen hajottuakin.

Vaikkei Warhorsen esikoislevykään välttämättä vakuuttanut omaperäisyydellään, tuntuu Red Sea olevan enemmän muiden mallin mukaan tehty levy. Paikoitellen musiikki kuulostaa erehdyttävästi Purplen Mk 1 -ajan instrumentaaleilta, mistä tulee ikävähkö kuva menneisyyteen tuijottavasta yhtyeestä. Välillä taas laahustetaan balladien parissa. Kaava on samankaltainen kuin ensilevylläkin, mutta toteutuksessa tämä jää kakkoseksi.

Vertigo ei jatkanut Warhorsen sopimusta enää tämän albumin jälkeen. Yesin kosketinsoittaja Rick Wakeman avusti yhtyettä demonauhan teossa, mutta kun Ashley Holt päättikin lähteä Wakemanin matkaan, päätti Simper panna yhtyeen jäihin. Nick Simperin seuraavaa albumia saatiin odotella 1970-luvun lopulle asti.

6/10

Heikki Heino