Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Private Eyes

Deep Purplen neljäs kokoonpano soitti viimeisen keikkansa Liverpoolissa maaliskuussa 1976. Välittömästi sen päätyttyä Jon Lord ja Ian Paice päättivät hajottaa bändin. Tästä tietämättä David Coverdale ilmoitti perustajakaksikolle lähtevänsä bändistä, johon kuuli vastauksen "bändiä ei enää ole". Tätä hajoamista ei kuitenkaan kukaan kertonut Glenn Hughesille ja Tommy Bolanille. Tommy Bolin lensi keikan jälkeen kotimaahansa Amerikkaan oletuksella että palaa kesän jälkeen Eurooppaan tekemään uutta Purple-levyä. Sitä ennen hän oli suunnitellut tekevänsä Teaser-kiertueen ja äänittävänsä toisen soololevyn.  

Lyhyen kiertueen jälkeen Tommy palasi studioon kesällä 1976. Mukaansa hän otti keväällä kiertueella olleet muusikot sillä erotuksella että ex-Zephyr ja Energy rumpali Bobby Berge oli palannut kokoonpanoon.

Private Eyes'in aloittaa lupaavasti biisi Bustin' Out For Rosey. Valitettavasti kaikki ei mene kohdalleen seuraavan biisin kanssa. Olen valmis väittämään että Sweet Burgundy on pahinta hissimusiikki mitä kukaan Purple-mies on levylleen suoltanut. Onneksi seuraava pala Post Toestee korjaa tilannetta mutta ei silti pelasta sitä. Tämä biisi toimii mielestäni livenä paremmin kuin studiossa. Levyn tuottajana toimi kaksi biisiä Teaserille tuottanut Dennis McKay. Hänen kertoman mukaan levy tehtiin liian nopeasti. Itse uskon että Tommy oli jo levyn teon aikoihin itse selvillä että bailaaminen loppuu piakkoin. Hän oli lopettanut lähes kokonaan syömisen, mutta vodkaa meni pari lasillista tunnissa. Päälle luonnollisesti kaikki muu tajuntaa laajentava "kokkaus".

Mielestäni levyn paras biisi on B-puolen avausraitana, Shake The Devil. Sitä seuraavassa akustisessa Gypsy Soulissa on potentiaalia parempaan, mutta joku siitä jää puuttumaan. Ehkä saksofoni ei vain sovi korvaani, mene ja tiedä. Biisin ensimmäiset 1.36 antavat uskoa enemmän kuin mitä lopuksi jää käteen. Mark Steinin entinen bändikaveri Carmine Appice soittaa biisillä Someday Will Bring Our Love Home. Ei mitään ihmeellistä, mutta mukavan letkeää, hyvin AOR tyylistä ja selvästi radioon sopivaa materiaalia.

Edellisen kahden biisin tavoin levy jatkuu hyvin akustisella tyylillä. Hello Again sisältää jousiryhmän ja uskoakseni huilun. Hempeää, mutta ei siirappista. Ehkä levyn toiseksi paras kappale. Levyn päättää mukavaan nousuun You Told Me That You Love Me. Kitarasoolon lisäksi saksofoni saa omansa ja tähän biisiin Norma Jean Bell sopii oikein hyvin.

Englantilainen Southworld julkaisi albumista 2012 uuden CD-painoksen. En ole siihen kuitenkaan tutustunut sillä harvoin kuuntelemani amerikkalainen vinyylipainos löytyy hyllystäni. 


Petri Myllylä