Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Live in Japan (DVD/CD/LP)

Keväällä 1984 Deep Purplen klassisen kakkoskokoonpanon soittajat olivat päässeet jo useamman vuoden kädenväännön jälkeen sopuun siitä millainen bändin comeback tulisi olemaan. Rainbow kuvasi viimeisen kiertueensa viimeisen keikan japanilaiselle TV-yhtiölle. Bändi oli levy-yhtiölle yhden levyn velkaa mutta ainakin itse kovasti toivomaa livelevyä se ei julkaissut.

Tokion keikalta Miss Mistreated, Street Of Dreams, Spotlight Kid ja Difficult To Cure julkaistiin vuoden 1986 sillisalaattikokoelmalla Final Vinyl. Näistä kaksi viimeistä päätyi myös sen kuvalliseen rinnakaistuotteeseen The Final Cut. Japania lukuunottamatta koko keikan julkaisu siirtyi peräti vuoteen 2015 saakka. Tosin Euroopassa se ympättiin The Ritchie Blackmore Story -dokkarin kanssa samaan pakettiin.

Keikan erikoisuus oli Difficult To Curen esittäminen yhdessä klassisen orkesterin kanssa. Setti oli muuttunut bändin edellisen syksyn Euroopan kiertueelta siltä osin, että Drinkin’ With The Devilin tilalle Hetkittäin bändin vire nousee tasolle, jossa fanin pulssi tiheentyy, mutta valitettavan iso osa keikasta on aika puuduttavan kuuloista. Katseltuna keikka "kuulostaa" levykuuntelua paremmalta. Todettakoon vielä että 2018 levy julkaistiin vihdoinkin vinyylinä. Kolmen LP:n joukkoon on ihan turhaan laitettu hintaa nostattamaan kaksi CD:tä pienissä pahvikoteloissa. Digimusan kuuntelija olisi varmasti arvostanut mp3 voucheria.

Tämän keikan jälkeen Ritchie ja Roger siirtyivät uudelleen kasattuun Deep Purpleen. Hetken jo näytti että Rainbown taru olisi ikiajoiksi ohi. Nän ei käynyt vaan täysin uusiutunut bändi palasi lavoille Helsingin Kultuuritalolla syksyllä 1995. Mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina.

Petri Myllylä