Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Black Sabbath: Born Again

Born Again oli ilmestyessään itselleni valtaisi pettymys. Jätin väliin jopa bändin Helsingin keikan (Jäähalli 21.8.1983) vaikka tuttu kaveriporukka sinne suuntasikin. Heidän antaman tylyn kuvauksen perusteella en ole sen päätöksen perään juuri itkenyt. Neljännesvuosisata myöhemmin levy kuulostaa kumminkin astetta paremmalta kuin ilmestyessään. Levyn musiikki on itse asiassa hyvin lähellä bändin kahden ensimmäisen albumin tyyliä. Tony Iommin raskaat riffit ja Geezer Butlerin turhankin muhkea basso yhdessä sabbathmaisten pelottavien efektien kanssa nostavat levyn selvästi bändin parhaimman kolmanneksen joukkoon pesten mennen tullen heidän myöhemmät 80-luvun julkaisut. Mutta tästä huolimatta Born Again ei ole minusta vieläkään mikään satunnaisfanin pakkohankinta.

Olen kuullut useiden Black Sabbath fanien (joiden joukkoon koen kuuluvani itsekin) sanovan ettei Ian Gillan ollut oikeanlainen laulaja bändiin. Olin vuonna 1983 intomielinen Gillan-fani ja kuunnellessani tätä levyä ajattelin itsekin hiukan samaan tyyliin. Vuodet ovat tässä tapauksessa lieventäneet omaa näkemystäni sillä nykyään en kuule Gillanin äänessä ja kolmen alkuperäisinstrumentalistin välillä mitään suuren suurta konfliktia.

Born Again uusintajulkaistiin vuonna 2011 kahden levyn Deluxe Edition pakettina. Valitettavasti levyn alkuperäisiä moniraitanauhoja ei ole löydetty eikä näin kauan odotettua (ja kaivattua) remiksausta saatu aikaiseksi. Albumin uudelleenmasterointi on laadukasta työtä, mutta uuden julkaisun ostotarve riippuu siitä kuinka arvokkaana näkee kakkoslevyn bonukset. Levyltä ulosheitetty The Fallen ilmestyi 2000-luvun alussa bootleglevyllä, mutta intstumentaali Stonehengen lähes viisi minuuttinen versio oli ainakin minulle aiemmin kuulemataton, mutta ei silti kovin innostava lisä albumiin. Samaa voi sanoa bändin Readingin festivaalin yhdeksän biisin mittaisesta keikasta. Voin vaikka vannoa kuulleeni siitä pidemmän ja paremman laatuisen bootlegin.

Black Sabbathin lähes koko tuotanto on saatavissa yhä vinyylinä. Jostakin syystä 1996 remasteroinnin yhteydessä tehty LP ei soi mitenkään lämpimästi tai edes dynaamisesti. Jokin lienee mennyt pahasti pieleen sen masteroinnissa ja/tai prässäämisessä.

Petri Myllylä

 

Vuosi 1983 oli sekavaa aikaa Black Sabbath-faneille. Pidin itseäni jo tuolloin moisena, vaikka totuudessa vielä tuolloin en tiennyt bändistä tuon taivaallista. Orkesterissa tapahtui paljon ja suomalainen rock-media ei ollut aina ajan tasalla. Tuohon aikaan ei todellakaan ollut internetiä, saati muita nopeita tapoja saada tietoa itseään kiinnostavista asioista. Piti elää huhujen ja tiedonmurujen varassa. Kuulin Black Sabbathin, kautta aikojen ensimmäisestä Suomen keikasta isommilta pojilta, jotka olivat menossa konserttiin (21.8.1983 Helsingin jäähalli). Kerroin keikasta kotona aivan viime hetkellä, enkä tietenkään saanut lupaa lähteä yksin Helsinkiin asti. Kyllä harmitti.

Hieman myöhemmin syksyllä sain käsiini 2 Black Sabbath-kasettia – Sabbath Bloody Sabbath ja Born Again, joka oli ilmestynyt maailmalla 7.8.1983 – yllättäin levy ilmestyi Suomen kauppoihin vasta keikan jälkeen. Olin aiemmin kuullut vain Ronnie James Dion laulamaa Black Sabbathia. Pääni oli aika pyörällä kun taas piti tutustua kahteen uuteen Black Sabbath-kokoonpanoon. En tähän päivään mennessä ole osannut päättää kumpi levyistä on parempi.

Born Againia olen kuunnellut kiihkeästi yli 20 vuotta ja se tuntuu edelleen pelottavalta ja ilkeältä levyltä. Born Againissa ei ole sitä sivistynyttä hienostuneisuutta, joka leimasi erityisesti Heaven and Hell ja jonkin verran myös The Mob Rules-levyä. Born Again runnoo, raastaa ja ryskää kuin kouluttamaton staffordshiren bullterrieri. Pelottelee kuin Manaaja konsanaan. Levy on varmasti Sabbathin raskaimpia, jos ei jopa se kaikkein hevein.

Jos levyn musiikki on karua, niin samoin ovat myös tekstit. Laulujen nimistä saa käsityksen, että levyllä laulettaisiin pahoista asioista, mutta totuus on aivan muuta. Sanoitukset kertovat maailmasta 80-luvun alussa. Tuohon aikaan kehitys kehittyi ja bändin naapurissa asunut pappi häiriintyi pahasti bändin musisoinnista. Nauhoitusten välillä piti käydä baarissa oluella ja niin kuin humalassa ajaessa usein käy – autosta tulee Trashed. Teksteissä ei siis loppujen lopuksi ole mitään yliluonnollista tai saatanallista, päinvastoin tekstit olivat hyvinkin maanläheisiä.

Valitettavasti Born Againin biisimateriaali on erittäin epätasaista. Mukana on ehdottomia Black Sabbath- helmiä, kuten Disturbing The Priest, Zero The Hero (jonka riffiä Guns’n’Roses lainasi Welcome To The Jungleen) ja levyn nimibiisi. Varsinkin viimeinen saa aina niskakarvani pystyyn ja kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin. Levyn päättävät Hot Line ja Keep It Warm ovat lähes vinyylin täytettä. Molemmissa kappaleissa on lyhyet hienot hetkensä, mutta kokonaisuutena ne eivät kanna aivan loppuun asti. Hot Line toimi keikoilla paljon paremmin kuin studioversiona. Keep it Warmissa kannattaa kuunnella Geezerin bassokuviota.

Black Sabbathin Born Again-kiertueen konserttitallenteita olen hankkinut nyt vanhemmalla iällä muutaman. Konsertteja löytyy sekä vuoden 1983 Euroopan ja Kanadan että 1984 Amerikan kiertueilta. Osa on äänitykseltään ja bändin esitykseltään aivan loistavia, osa bootlegeista ei tee oikeutta tuolle Black Purplelle ollenkaan. Ehdottomina aarteina kokoelmassani pidän tuota jo mainitsemaani Helsingin keikkaa ja Worcesterin äänitettä, jonka äänenlaatu on melkein parempi kuin virallisen Live Evilin.

Born Again-levyllä ja kiertueella Black Sabbathissa lauloi Ian Gillan, joka 1984 kiertueen jälkeen palasi Deep Purpleen.

8/10

Tero Honkasalo