Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Clear Air Turbulence

Jos Ian Gillanin ensimmäinen soololevy Child In Time oli selvä irtiotto miehen aiemmasta tuotannosta, on tämä levy askel vielä kauemmaksi jazzrockin suuntaan. Lyhyesti sanottuna Clear Air Turbulence on todella väsyttävä levy. Kappaleet ovat täynnä mahdollisimman vaikeankuuloisia sointikuvioita kuin parhaimmilla fuusiojazz bändeillä. Levyn kuudesta kappaleesta nimikappleen lisäksi settiin päätyivät ainakin Money Lender ja Over The Hill. Valitettavasti näistä kaikki jäävät studiokikkailuineen livevetojen tason alle.

Ian Gillan palasi konserttiareenoille keväällä 1976. Tuossa vaiheessa Gillanilla oli riveissään kaksi Ronnie James Dion ELF bändissä ja Ritchie Blackmore's Rainbow levyllä soittanutta muusikkoa, rumpali Mark Nauseef ja kosketinsoittaja Mickey Lee Soule. He oli tutustunut Deep Purplen miehistöön vuonna 1972 kun Roger Glover ja Ian Paice tuottivat ELF:n esikoislevyn ja ottivat bändin lämppärikseen. Vuosikymmeniä myöhemmin, joulukuussa 1995 Soule tapasi Purplen soittajia Floridassa, jossa he olivat äänittämässä tulevaa Purpendicular-levyä. Samalla hän päätyi yhtyeen kosketinsoitinteknikoksi (ja myöhemmin bassoteknikoksi). Mickey Lee Soule oli IGB:ssä vain lyhyen ajan. Vuoden 1976 lopussa äänitetty Clear Air Turbulence toi Colin Townsin Gillanin vakisoittajaksi seuraavan kuuden vuoden ajaksi.

En suosittele tätä levyä kuin keräilijöille ja niille, jotka esim. Live At Budokan liveen tutustuttuaan haluavat kuulla kappaleiden studioversiot. Vuoden 2009 remasteroitu painos ei ainakaan minusta juuri eroa aiemmin omistamastani versiosta.

Petri Myllylä

 

Kovin on sekavaa tämä Ian Gillan Bandin soitannollinen ilottelu. Gillan ei selvästikään halunnut ratsastaa Purplen maineella. Jokaiseen kappaleeseen on ängetty puolenkymmentä biisi-ideaa, joista jokaisen pääasiallisena tarkoituksena on päästää muusikot näyttämään virtuositeettinsa. Mukana levyllä on puhaltimia, jotka kieltämättä piristävät Money Lenderiä, levyn suunnilleen ainoaa edes hitusen verran järkevää kappaletta.

Heikki Heino