Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Gillan & Glover: Accidentally On Purpose

Ian Gillan ja Roger Glover aloittivat yhteistyönsä biisien tekemisessä samana vuonna kuin itse synnyin. Hauskasti nimetty Accidentally On Purpose julkaistiin 23 vuotta myöhemmin ja se on loistava esimerkki siitä kuinka rock-bändi, tässä tapauksessa siis Deep Purple kaventaa sen muusikoiden vapautta tai uskallusta julkaista erilaista musiikkia. Musiikillisesti levy on siis jotakin aivan muuta kuin Gillanin ja Gloverin oma bändi.

Deep Purplen House Of The Blue Light oli ilmestyessään 1986 itselleni suuri pettymys, jota 1987 näkemäni ensimmäinen Purple-keikka hiukan loivensi. Accidentally On Purpose oli sekin tavallaan balsamia haavoille sillä levy todistaa ainakin parivaljakon puolest että he osaavat yhä tehdä kiinnostavaa musiikkia. Ostin levyn CD:nä sillä sen lopusta löytyy kolme singlejulkaisun kääntöpuolen biisiä. 

Levy remasteroitiin ensimmäisen kerran 1998, mutta vaihdoin oman alkuperäislevyn vasta vuonna 2009 kun siitä julkaistiin vain 1000 kappaleen remasteroitu painos. Muutama vuosi myöhemmin hankin levyn myös vinyylimuodossa. 

Petri Myllylä

 

Deep Purplen The House Of Blue Light oli ollut koko yhtyeelle traumaattinen kokemus - yhtye ei ollutkaan vanhempi ja viisaampi, ja vanhat erimielisyydet nousivat jälleen pintaan. Erityisesti Roger Glover oli kovilla koettaessaan tasapainoilla Gillanin ja Blackmoren edustamien ääripäiden välillä levyä tuottaessaan. Kun levy lopulta valmistui, ehdotti Ian Gillan Gloverille terapialevyn tekemistä.

Gillanin ja Gloverin Accidentally On Purpose on mainion letkeä levy. Avustavat muusikot on valittu huolellisesti, ja heidän tyylinsä sopii kappaleille hyvin. Vaikka erilaisia tyylilajeja kuullaan runsaasti, ei levy vaikuta hetkeäkään liian hajanaiselta. Kappaleista oikeastaan vain I Can't Dance To That olisi sopinut Purplen levylle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämän levyn anti "todellisille" Purplefaneille rajoittuisi tuohon yhteen kappaleeseen. Tämä levy yllättää ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta todennäköisesti onnistuu myös viettelemään.

Heikki Heino