Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Ozzy Osbourne: Blizzard of Ozz

Tämä levy, tai oikeammin sen singlet Crazy Train/You Lookin' At Me Looking At You sekä Mr.Crowley/You Said It All tutustuttivat minut vuonna 1981 mieheen nimeltä John Michael "Ozzy" Osbourne. Sinkkujen A-puolet ovat myös levyn kaksi parasta biisiä yhdessä Suicide Solution ja Revelationin kanssa. Sinkkujen b-puolet lienevät saatavilla yhä vai vinyylimuuodossa. Ainakin alkuperäisbändin esittäminä.

Myöhemmin sain käsiini Live E.P. nimisen nelivitosen. Mr. Crowley, Suicide Solution ja You Said It All ovat myös ainoat 100% alkuperäisbändiltä julkaistut livevedot. Tributen Goodbye To Romance ja No Bone Movies väitetään tosin myös olevan samaiselta Britannian kiertueelta lokakuulta 1980 kuten EP:n biisit.

Petri Myllylä

 

Jos joku potkitaan pois itsetuhoiselta vaikuttavasta yhtyeestä alkoholi- ja huumeongelmien takia, ei jatko vaikuta kovin lupaavalta. Ozzy Osbourne onnistui kuitenkin uskomattomasti kokoamaan itsensä, ja miehen ensimmäinen soololevy on mielestäni edelleen herran soolouran upein suoritus. Ozzyn taustalla on tällä levyllä joukko muistakin yhteyksistä tuttuja miehiä: rumpali Lee Kerslake (ex-Uriah Heep), basisti Bob Daisley (ex-Rainbow), sekä valitettavan nuorena kuollut loistava kitaristi Randy Rhoads. Levyn vähäisistä, mutta paikoin varsin vaikuttavista koskettimista vastaa Don Airey. Mr. Crowleyn intro on... kuunnelkaa itse!

Tällä levyllä on melkoinen nippu Ozzy-klassikoita, eikä mitään kappaletta voi väittää pelkäksi täytebiisiksi. Esim. I Don't Know, Crazy Train, Suicide Solution ja Mr. Crowley löytyvät juuri tältä levyltä. Soundit nyt ovat tyypilliset 1980-luvun alun heavysoundit, eli kitara kuulostaa välillä järkyttävän säröiseltä ja sähköiseltä. Vuosien mittaan siihen on kuitenkin tottunut, eikä muunlaista äänimaailmaa oikein osaa toivoakaan. Ei klassikkoa parane ruveta jälkeenpäin sorkkimaan.

Ozzy kuitenkin päätti sorkkia levyä myöhemmin. Daisley ja Kerslake heitettiin yhtyeestä ja sittemmin tuli riitaa tekijänoikeuksista ja rojalteista. Vuonna 2002 julkaistussa remasteroidussa cd-versiossa Daisleyn ja Kerslaken tilalla kuullaan toisia miehiä. Mokoma temppu vei minun silmissäni Ozzyn pisteet vielä pahemmin kuin tosi-tv-hölmöilyt.

Mikäli haluatte kuulla levyn, jolla koetetaan näyttää ns. närhen munat vanhoille bändikavereille, hankkikaa kuultavaksi se alkuperäinen versio. Se on lähes kympin arvoinen heavyklassikko. Jos haluatte tutustua sen tv:stä tutun hassun hevisedän musiikkiin, niin se raiskattu versiokin on varmaan ihan ok (itse en ole siihen koskenutkaan).

9/10

Heikki Heino