Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

The Javelins: Sole Agency And Representation

Ian Gillan jätti koulunpenkin 16-vuotiaana tarkoituksenaan saada laulajana niin paljon kuuluisuutta että voisi sitä ponnahduslautana käyttäen päästä elokuvatähdeksi. Ihan kuten hänen idoli Elvis.

Lokakuussa 1962 Gillan otti ensimmäisen askeleen kohti fantasiaansa pääsemällä The Javelins'in laulajaksi. Tämä oli hänen ensimmäinen ammattilaisbändi, jonka riveissä nuori laulaja tutustui muusikkona olon ihanuuteen.

The Javelins ei saanut koskaan, jos vakavissaan edes yritti, levytyssopimusta. Yhtyeen kitaristi toimi vuonna 1993 Oslossa hammaslääkärinä ja siellä hän tapasi Deep Purplen kanssa kiertueella olleen laulajan vuosikymmenien tauon jälkeen. Miesten muistellessa yhteisiä nuoruusvuosia Gillan sai idean, että the Javelins'in tulee vihdoinkin levyttää nuoruutensa suosikkeja. Saada tehdyksi se levy, josta aikoinaan oli (ainakin salaa) haaveiltu.

Vuonna 1994 nimellä Sole Agency And Representation ja 2000 nimellä Too Much Monkey Business julkaistu CD syntyi niin että ensiksi bändi muisteli heidän keikkasettiä ja tekivät listan tuntemistaan biiseistä. Osa bändin jäsenistä joutui harjoittelemaan kovasti omia instrumenttejaan saadakseen taidot riittävälle tasolle ennen studioon menoa. Ehkä jonkinlaiseksi back-upiksi Gillanin soolobändin kitaristi Steve Morris äänitti kyseisten biisien pohjat valmiiksi. Bändin saapuessa studioon,levy oli käytännössä jo valmiiksi äänitetty. Sen tehtävänä oli soittaa valmiiden pohjien päälle niin paljon ammattitasoista musaa kuin mahdollista. Vuosikymmeniä enintään passiivista kotisoittoa harrastaneet miehet olivat Morriksen yllätykseksi opetelleet omat osuutensa niin hyvin, että levyllä soittaa lähes pelkästään Javelins. 

Tätä levyä, aivan kuten Episode Six'in levyjä voi hyvin suositella kaikille 1960-luvun musiikista ystäilville. Biisit ovat osaksi hyvinkin tuttuja, mutta osa on aikakauden jälkeen unohduksiin painuneita. Levyn soundit ovat riittävän alkuperäiset, paikoin toki karut jotta sopiva amatöörimäisyys on yhä läsnä. 

Tämän levyn sapluuna uusittiin vuonna 2018. Tuolloin Gillan joko unohti, tai levy-yhtiö halusi häivyttää 1994 levyn olemassa olon sillä Ian kertoi antamissaan haastatteluissa bändijäsenien olleen soittamatta lähes 50 vuotta ennen (uuden) levyn tekoa. Promo kiertueen jälkeen laulajan muisti kirkastui ja laulajan kotisivuilla kerrottiin että levy tullaan julkaisemaan vinyylinä. Tällä kertaa nimeä Raving with Ian Gillan And The Javelins totteleva LP päätyi myös allekirjoittaneen levyhyllyyn.

Petri Myllylä /10.5.2019