Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Jesus Christ Superstar

Säveltäjä Andrew Lloyd Webber ja sanoittaja Tim Rice etsivät kesällä 1970 rock-oopperaan Jesus Christ Superstar laulajia. Manageri Tony Edwards oli lähettänyt heille Purplen vielä julkaisemattoman Child In Timen ja siihen ihastuneena parivaljakko oli kiinnittänyt Ian Gillanin vaativaan Jeesuksen osaan. Levyn äänityksissä Gillan tutustui myös tulevaan Ian Gillan Band'in basistiin, Simonin roolin laulavaan John Gustafsoniin. Myöhemmin Eric Claptonin bändiin (ja kainaloon) päätynyt Yvonne Elliman lauloi Maria Magdaleenan roolin. Ellimanin yhteys Purpleen ei päätynyt tähän sillä seuraavana vuonna Jon Lord pyysi Yvonnea laulamaan Gemini Suite studiolevyllä.

Mikäli suhtaudut varauksellisesti Webber-Rice parivaljakon Broadway-musikaaleihin, tieto tämän levyn rockpitoisuudesta rauhoittanee. Tämä on välillä todella siirappiseksi musiikkia tehneiden herrojen tuotannon rajuinta äärilaitaa ja siihen kannattaa tutustua. Lokakuussa 1970 julkaistu albumi oli seuraavan vuoden myydyin levy Amerikassa. Ian Gillan oli tehnyt osuudestaan prosenttisopimuksen ja hän on tienannut klassikkolevyn myynnistä sievoisen summan.

Jesus Christ Superstar esitettiin ensimmäisen kerran Broadwayllä syksyllä 1971 ja on sen jälkeen ollut tuotannossa eri puolilla maailmaa. Siitä tehtiin vuonna 1973 menestynyt elokuva. Ian Gillan ei kuitenkaan esiintynyt millään näistä.

Decca julkaisi vuonna 2012 levystä remasteroidun CD:n. Webber pahoitteli sen vihkosessa että alkuperäiset moniraitanauhat ovat tuhoutuneet eikä yhdestä aikanaan julkaisematta jääneestä kappaleesta ole olemassa mitään back-up'ia. Pari vuotta myöhemmin ostin levystä Webberin parjaaman amerikkalaisen vinyyliversion. Alkuperäinen värikäs ja kirjekuorimaisesti avattavilla kansilla ilmestynyt englantilainen ensipainos on arvokas keräilykohde. Sen sijaan itselläni on levyn viimeisin vinyyliprässäys, muutaman euron hintainen venäläinen laiton 1991 julkaisu soi ihan ok.

Petri Myllylä