Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Blackmore's Night: Secret Voyage

Usean vuoden tauon jälkeen, elokuussa 2008 tartuin uuteen Blackmore's Night levyyn. Oli kulunut 11 vuotta bändin esikoisesta. Bändi tuntuu kehittyneen kuten omat poikani, jotka syntyivät molemmin puolin Shadow Of The Moonia.

Tämä levy on mukavaa kuunneltavaa. Minulla se soi usein töissä ihan vaan taustalla. Mukana on taas Ritchie Blackmoren vanhaa sävelmateriaalia. Tällä kertaa ei niin erityisen hyvin onnistuva Rainbow Eyes.

Hankin pitkän mietinnän jälkeen levyn tyylikkään tupla-LP. Noin 52 minuuttisen levyn jakaminen neljään puoliskoon ei oikein tunnu järkevältä. Minusta tämäkin levy olisi kannattanut julkaista kolmepuolisena tuplana. Toinen vaihtoehto olisi ollut laittaa levylle sen korkeamman hinnan vastineeksi jotakin extraa, kuten nykyään näyttää usein olevan tapana.

Petri Myllylä

Blackmore’s Night on aina kuulunut niihin bändeihin joita en vaan voi pitää mitenkään aitona. Tässä löyhkää teennäisyys niin pahasti ettei edes Valkeakosken tehtaat pysty pahempaan hajusaasteeseen. Pukeudutaan röyhelöpaitoihin ja sukkahousuihin ja tehdään mukamas 1800-luvun perinnemusiikkia, mutta käytetään sen tekemiseen nykyaikaisia soittimia. Ei mene meikäläisen jakeluun moinen touhu. Yritetään nyt kuitenkin puskea tämän ryhmän pukeutumistyylin aiheuttamat inhon väristykset syrjemmälle ja keskitytään pelkästään musiikkiin.

 

God Save The Keg –intro lupaa vielä hyvää. Sillä on aineksia loistavan neoklassisen metallilevyn avaajaksi. Sitten homma lässähtää kuin se kuuluisa pannukakku. Sinänsä hyvän Locked Within The Crystal Ballin pilaa Candice Nightin yksitoikkoinen ja sävytön laulaminen. Että ihminen voikin laulaa varovasti ja ilman minkäänlaista särmää. Särmättömyys ja säröttömyys vaivaavat muutenkin tätä Ritchie Blackmoren johtamaa bändiä muutenkin. Musiikki on käsittämättömän vastenmielistä hilipatihippaa, renessanssi folkkia ja vanhojen hittien kierrättämistä.

 

Blackmore ei voi sille mitään, että hänen faninsa näkisivät ja kuulisivat häntä mieluummin Deep Purplen tai vielä mieluummin Rainbown kitaristina. Siksipä näille Blackmore’s Nightin levyille tehdään yksi kerrallaan kaikki Rainbown parhaat kappaleet. Nyt on vuorossa Long Live Rock’n Rollilta tuttu Rainbow Eyes. Taas tulee Ronnie James Dioa ikävä. Kammottavahan tuo versio on, mutta pahinta ei ole silti vielä kuultu. Muovisella tanssimusiikkibiitillä taustoitettu Elvis-hitti Can’t Help Falling In Love on tämän ryhmän pohjanoteeraus. Tästä syvemmälle ei mennä enää edes Tamrockin välineillä.

 

Blackmore’s Night on ollut olemassa jo luokkaa kymmenen vuotta. Ritchien vitsi heviväelle, jos se sellainen alun perin oli, ei enää naurata. Kaiken kaikkiaan Secret Voyage on varsin vastenmielinen levy.  

 

Tero Honkasalo