Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Voodoo Hill: 1

Voodoo Hillin takana on italialainen kitaristi/tuottaja Dario Mollo. Mies on tehnyt musiikkia eri bändeissä, ja Glennin lisäksi tämäntyyppisiä yhteisalbumeja esim. ex- Black Sabbath-laulajan Tony Martinin kanssa.

En ole koskaan ymmärtänyt miksi Glenn tekee näin paljon oman soolouran ulkopuolisia projekteja, mutta tätä projektia ei ainakaan voi pitää ikävänä asiana miehen fanien kannalta. Olematta mitenkään poikkeuksellisen loistelias levy, tämä on kumminkin hyvin soitettua raskasta rokkia, ja Glennin ääni sopii tähän musiikkiin loistavasti. Levyn upein biisi on nimeltään 24. Mukana on myös jälleen yksi Glenn Hughesin Deep Purple -cover. Tällä kertaa Stormbringeriltä löytyvä The Gypsy herätetään uudelleen henkiin. Mollo soittaa sen upeasti, mutta laulupuoli ei onnistu yhtä hyvin. Alkuperäisen biisin idea kun oli yhdistää Glennin ja David Coverdalen kaksi erilaista ääntä. Tässä, yhden laulajan toimesta biisi jää torsoksi.


Petri Myllylä

 

Ensimmäinen Voodoo Hill -levy oli italialaisen kitaristin Dario Mollon ja Glenn Hughesin puhtaasti levy-yhtiön järjestämä kokeilu. Tänä vuonna ilmestyi jo toinen Voodoo Hill -kiekko, joten ilmeisesti tämä esikoinen oli ainakin artistien ja Frontiersin mielestä onnistunut. Minun mielestäni Voodoo Hill on loistolevy.

Sensitive Man rokkaa vahvasti Rainbown ja Blackmoren hengessä ja Disconnected on melkoinen riffijyrä. Heti levyn alusta alkaen Glennin vahvat äänivarat korostuvat ja pääsevät upeasti esille. Myöskään Darion melodisia sooloja ei voi olla huomaamatta. Levy on sävelletty siten, että laulu ja kitara ovat pääosassa. Näin kuuluu hard rockissa ollakin.

Lähes murtuvalla äänellä laulettu Golden Onen alku on kauneinta Glenniä aikoihin. Eikä mikään ihme, sillä Glenn laulaa kappaleen uudelle vaimolleen. Alun herkistelyn jälkeen kappale kasvatetaan huimaksi kitarailotulitukseksi. Kuten sanottu, Dariolla on melodia hallussaan. Spun in Lost Wages on melkoista tykitystä alusta loppuun. Glennin äänestä kuuluu ilo kun hän saa päästellä palkeiden täydeltä. Keep It To Yourself on lähimpänä Glennin soolomateriaalia. Kappaleessa on keinuntaa ja funkia meininkiä. 24 tarjoilee annoksen vonkuvampaa Hughesia. Kertosäe lauletaan lähes hellällä äänellä. Just Another Monday on hevi heti alusta. Kappale kulkee junnaavasti, mutta kertosäkeen melodisuuteen ja ilmavuuteen on silti panostettu. Deep Purplen The Gypsy on hauska, muttei välttämätön kappale tällä levyllä. Dario soittaa vähän kuin Blackmore, muttei sitä tarvitsisi näin alleviivata. Kappale kuulostaa lähes skitsofreeniselta, Glenn laulaa kahdella äänellä, hoitaen myös David Coverdalen osuudet. Black Leather kertoo jomman kumman artistin fantasioista. Kappale on selvästi levyn heikoin, yksitotinen heavy-biisi. Voodoo Hill käynnistyy muuta levyä selvästi isommalla, koskettimin korostetulla, soundilla. Voodoo Hill on täynnä yllätyksiä ja jänniä koukeroita. Kappaleen kuultuaan toivoisi, että kaikki proge-metalli olisi näin hyvää.

Dario on säveltänyt kappaleita, jotka kattavat koko Glennin repertuaarin – funkista näihin raskaampiin vetoihin. Voodoo Hill on vaihtelevasta materiaalista huolimatta erittäin tiivis ja tyylikäs kokonaisuus, ei mikään sillisalaatti. Kun tämä poppoo lähtisi joskus soittamaan edes pari pistokeikkaa…

5-/5

Tero Honkasalo