Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

In Rock

Deep Purplen ensimmäinen kokoonpano julkaisi reilun vuoden sisällä pari hittisingleä ja peräti kolme albumia. Mutta todella kiinnostavia biisejä syntyi vain muutamia. Lyhytikäisellä ryhmällä onkin paikka rockin historiassa vain koska sitä seurannut kokoonpano onnistui tekemään niin loisteliasta musiikkia. Ian Gillan ja Roger Glover olivat olleet neljän vuoden ajan yhdessä Episode Sixissä eikä sekään bändi onnistunut tekemään mitään ajatonta. 

Deep Purple mark II äänitti ensitöikseen kesäkuussa 1969 Hallelujah-singlen, mutta vaikka se julkaistiin eri puolilla maailmaa mikään suuri menestynyt se ei silti ollut. Tässä vaiheessa bändi alkoi olla suuren yleisön silmissä menneen talven lumia. Syyskuussa 1969 oli profiilin korotuksen paikka kun bändi esiintyi Royal Albert Hallissa Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa. Jon Lordin säveltämän Concerto For Group And Orchestran ensiesitys sai ansaitsemansa huomion vaikka se taatusti hämmensi ostavaa yleisöä ja hämärsi kuvaa siitä millaisesta bändistä oikein on kyse. Kokoonpanon live-esiintymiset eri puolilla Eurooppaa olivat kuitenkin mielettömiä vapaata tajunnanvirtaa, free flowta. Progressiivista ja kovaa hard rockia soittanut bändi nousi muutamassa kuukaudessa sellaiselle musiikillisille tasolle, jolla kukaan sen muusikoista ei ollut aiemmin ollut. Paljon ennen kesää 1970 ja In Rockin ilmestymistä Purple oli hankkinut itselleen lojaalin ja jatkuvasti kasvavan kuulijakunnan. Se oli yksi aikansa underground-tähtiä. Lienee osuvaa todeta Deep Purple mark II suhteen että oikeiden palasten kolahtaessa paikoilleen se nousi tasolle jossa kokonaisuus ylittää osiensa summan.

Deep Purple In Rock biisien työstäminen oli alkanut jo heinäkuussa 1969, mutta toisin kuin voisi kuvitella vain harva niistä oli bändin setissä levyn työstämisen aikana. Bändin Amerikan levy-yhtiöstä ei ollut tullut rahaa sitten kevään 1969 ja bändi oli pakotettu keikkailemaan ja siksi albumin kasaaminen kesti toivottoman pitkään. Bändin apuna oli uutena kasvona äänittäjä (ja sittemmin tuottaja) Martin Birch. Marraskuun 22. päivänä bändin lämppärinä Bradfordin yliopistolla eräs The Government niminen bändi. Hyvin sujuneen keikan jälkeen Jon Lord sai bändin 18-vuotiaalta laulajalta puhelinnumeron siltä varalta että Ian Gillan ei sittenkään olisi oikea valinta uudeksi laulajaksi. Vaihtoon ei ollut syytä mutta neljä vuotta myöhemmin mainittu laulaja nousi lavalle Deep Purplen uutena laulajana.

Haluan kertoa lyhyesti mitä mieltä olen tästä levystä: In Rock on yksi kaikkien aikojen parhaista raskaan rockin levyistä. Yli neljäkymmentä vuotta vanhana levynä se on säilyttänyt kiinnostavuutensa ja on ehdoton rock-klassikko. Upean sisältönsä lisäksi sen Mount Rushmoren presidenttimuistomerkistä tuunattu kansi ansaitsee erikoismaininnan. 

Levyn avaa raivokkaasta hempeään ja takaisin raivokkaaseen vaihtava hendrixmäinen Speed King. Yksi kuudesta omistamastani In Rockista tosin poikkeaa viidestä muusta. Amerikkalaiset nimittäin editoivat Speed Kingin intron. Albumin ehkä tunnetuin kappale on Vietnamin sodan vastainen Child In Time, joka on erityisesti laulaja Ian Gillanin ja kitaristi Ritchie Blackmoren hieno taidonnäyte. Useat levyn biisit ovat hyvin progressiivisia. Flight Of The Rat'lla kuullaan Ian Paicelta hieno rumpusoolo ja Jon Lordin Hammondin pyörteet täydentävät maestro-Blackmoren riffittelyä. 

Tutustuin itse tähän levyyn analogiaikakaudella 80-luvun alussa. Ehkä siksi kuuntelen levyä yhä mieluiten vinyylinä. Itselläni on niitä kaikkiaan kuusi; mainittu US, alkuperäinen UK (jota yleensä kuuntelen), erikoisen värisellä kannella oleva saksalainen 1970 musiikkikerhopainatus, japanilainen 1976 uusintapainatus, 1985 kuvalevy Jon Lordin julisteella sekä 1995 remasteroitu tupla, jolla on samat bonukset kuin tuolloin ostamallani CD:llä. Vaikka pidän 1995 masterointia hiukan kovana ja teollisena, 1995 In Rockin sisältää myös LP:n kanssa samaan aikaan singlenä julkaistun Black Nightin. Yllätyshitiksi noussut biisi on loistoesitys siitä kuinka vanhaa rock-biisin riffiä kierrätetään onnistuneesti kun bändi soittaa sen niin heavysti. Kättentaputukset luovat croovea tunnelmaa. Hollantilaiset ja saksalaiset ehtivät julkaista ennen Black Nightia singlen Speed King/Into The Fire. Hollannin versiolla Speed Kingistä on muiden maiden julkaisuista poikkeava ns. piano-versio. Se oli pitkään harvojen herkku ja mega-harvinaisuus kunnes EMI laittoi sen (vahingossa?) Singles A's & B's. 

Petri Myllylä

 

Jos Deep Purplen tuotannosta pitää valita se heavyin albumi, niin In Rock on itsestäänselvä valinta. Mittarit punaisella, potikat kaakossa ja "Can we have everything louder than everything else" -asenteella tehty levy on todella raskas, mutta siitä huolimatta kauttaaltaan melodinen. Se on rockklassikko, ja joidenkin mukaan ensimmäinen täysverinen heavyrockalbumi.

Heikki Heino