Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Machine Head

Deep Purple oli tyytymätön edellisen Fireball-levyn hitaaseen valmistumiseen. Sen ilmestyessä syksyllä 1971 bändi ilmoitti äänittävänsä uuden levynsä heti vuoden toisen Amerikan kiertueen päätyttyä joulukuussa Sveitsissä, Montreux'n Casinolla. Ian Gillanin sairastuttua hepatiitiin vain kahden keikan jälkeen bändi palasi kotiin kokeiltuaan sitä ennen yhden illan esiintymistä nelimiehisenä Roger Gloverin hoitaessa laulun.

Bändin ajatuksena oli äänittää levy tutussa, hyvän akustiikan omaavassa keikkapaikassa. Bonuksena voitaisiin vaikka äänittää levyn valmistuttua samaisessa paikassa livelevy. Yllättävä sattuma muutti tapahtumien kulkua. Montreux Casino sattui nimittäin palamaan ja tuhoutumaan kokonaisuudessaan vain päivää ennen Purplen levyn nauhoitusten alkua. Tapahtumista kertova kappale lienee lukijoille tuttu. Uudeksi äänityspaikaksi valikoitui tyhjillään ollut Grand Hotel. Siellä saatiin parissa viikossa puserrettua kasaan kahdeksan loistavaa biisiä. Bändillä riitti jopa aikaa lentää kesken sessioita Lontooseen putkittamaan Top Of The Pops -ohjelmaan Fireball-biisin. Blackmore jätti oman Fender Stratogasterinsa Sveitsiin ja niin hän esiintyy ohjelmassa viimeisen kerran yleisölle vanhan ruusunpunaiset Gibsoninsa kanssa.

Vaikka bändillä oli epäonnea matkassa, se kääntyi heidän voitoksi ja nauhalle tarttui useita loistavia biisejä. Machine Head onkin yksi rockin historian täydellisimmistä levyistä. Se sisältää sellaisia hittejä kuten Smoke On The Water, Highway Star, Lazy ja Space Truckin'. Vaikka albumin kolme muuta raitaa ovat jääneet ehkä noiden neljän varjoon, on niidenkin joukossa bändin koko uran parhaimistoon kuuluvia biisejä. Itse olen aina rankannut äänitysajankohdasta ja koti-ikävästä kertovan Pictures Of Homen albumin top-3:een. Myös Ian Paicen svengaavan tyylin johdosta maukas Maybe I'm A Leo on hieno albumiraita. Nämä biisit eivät aikanaan kuulunut bändin vakituiseen keikkasettiin, mutta ne molemmat tulivat Deep Purpleen settiin joulukuussa 1993, välittömästi sen jälkeen kun Ritchie Blackmore oli lähtenyt bändistä. Myös huhtikuussa 1972 singlenä julkaistu Never Before on sittemmin päätynyt hetkittäin bändin settiin, mutta itse pidän sitä albumin vähiten kiinnostavana biisinä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Machine Head kuuluu raskaan rockin genren niihin ns. pakollisiin hankintoihin yhdessä Black Sabbathin Paranoidin ja Led Zeppelin II:n kanssa. 

Avattavilla kansilla ilmestyneen levyn sisäkansissa oli paljon valokuvia poikkeuksellisesta äänityssessiosta. Myöhemmin valokuvaaja Dieter Zill'in saksalaiselle Bravo-lehdelle ottamia kuvia on julkaistu enemmänkin. Itselläni on 1997 julkaistu A Photographic Record, jossa on kuusitoista A4-kokoista kuvaa. Vähintäänkin saman verran aiemmin julkaisemattomia Monterux-kuvia löytyy tiiliskivimäisestä kuvakirjasta Fotografien von Didi Zill. Näiden kuvien perusteella voi olettaa että ahtaassa hotellin käytävässä äänitetty albumi on syntynyt hyvässä hengessä. 

EMI julkaisi levystä 1974 audiofiiliharrastajille suunnatun SQ Quadraphonic Sound -nimeä kantavan nelikanavamiksuksen. Näitä varhaisia surround-laitteita on nykyään vain tekniikan museossa. Onneksi hiukan erilaisia kitarasooloja sisältävä miksaus julkaistiin 2012 osana viiden levyn Machine Head deluxe editionia. DVD antaa levyn ystäville kiinnostavan uuden näkökulman sillä siksaaja on levittänyt musiikkia neljälle kaiuttimelle enimmäkseen siirtämällä Blackmoren vasempaan takakanavaan ja Lordin oikeaan. Satunnaiskuuntelijan kannattaa silti malttaa mielensä ennen kyseisen paketin ostoa sillä se ei mullista alkuperäistä julkaisua. 

Deluxe edition sisältää viisitoista vuotta aiemmin 1997 julkaistulle 25-vuotisjuhlapainokselle Roger Gloverin tekemän uudelleenmiksauksen. Biisit kuullaan kokonaisina ja vaikka miksaus pitkälti kunnioittaa alkuperäistä, on se silti kiinnostavan uusi ja raikas näkemys vanhasta levystä. Varsinkin alunperin levyltä pois jätetty ja Never Before -singlen b-puolelle piilotettu When A Blind Man Cries nousee uudelleen miksattuna aivan toiselle tasolla.

EMI haistoi 90-luvulla aivan oikein vinyylin tulevaisuuden marginaalia kiinnostavana formaattina. In Rockin ja Fireballin tapaan tämäkin Purple-levy sai laadukkaan 2LP julkaisun CD:n rinnalla. Purppuranvärisen vinyylin soundit ovat hyvin lähellä alkuperäistä prässäystä.

En tiedä tuleeko 2010-luku jäämään musiikin historiaan viimeisenä CD-aikakauden vuosikymmenenä, mutta levy-yhtiöt julkaisevat valtavat määrät erikois/juhlajulkaisuja. Mainitsemani Machine Headin 40-v juhlalaatikko sisältää  albumin monikanavamiksauksen (DVD & CD) sekä sen tutun stereoversion ja In Concert '72 levyjen uudet, keväällä 2012 tehdyt remasteroinnit sekä jälkimmäisen uuden miksauksen. Fanille tämä laatikko on tietenkin ehdoton hankinta, mutta kaikki muut pitävät sitä aivan ymmärrettävästi törkeänä rahastuksena.

Petri Myllylä