Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Eddie Hardin And Friends: Wizard's Convention

Roger Gloverin kanssa The Butterfly Ball'illa työskennellyt Eddie Hardin teki vuonna 1976 oman teemalevyn, johon sai mukaan Deep Purple -muusikoista Gloverin lisäksi laulajat David Coverdalen ja Glenn Hughesin. Eddie soitti Purplen perustamisen aikoihin rumpali Pete Yorkin ja kitaristi Ray Fenwick kanssa uudelleen kasatussa The Spencer Davis Groupissa. Myöhempinä vuosina nämä herrat keikkailivat ja levyttivät Purplen muusikoiden kanssa. Itse olin todistamassa Eddien esiintymistä bändin kanssa Concerton 30-vuotisjuhlassa syksyllä 1999.

Money To Burn on sävelletty erityisesti David Coverdalen laulamaksi. Se on upea kappale ja voisi hyvin sopia myös hänen ensimmäiselle soololevylleen. Biisin taustat hoitaa juuri ensimmäisen Ian Gillan Bandin levytyksistä vapautuneet hemmot. Pieni piiri pyörii, voisi sanoa. Glenn Hughes laulaa levyn kahdelle kappaleella. Ensimmäinen niistä on levyn pisin, neljään osaan jaettu Until Tomorrow. Glenn ei revittele sillä tavoin kuin voisi ajatella. Toinen kappaleista, Light Of My Life on silkkaa Las Vegasia.

Roger Glover ja Jon Lord soittavat kumpikin yhdellä biisillä, joten heidän osuus jää levyllä lähes statistiksi.

Huolimatta pitkästä ja nimekkäästä vierailijajoukosta, lähes kokonaan mustakantinen levy ei menestynyt kaupallisesti kovinkaan hyvin. Niinpä se vedettiin melko pian pois myynnistä. Itse tutustui levyyn vuonna 1989, jolloin se julkaistiin tupla-LP:nä yhdessä Butterfly Ball'in kanssa. Suositeltavin versio levystä on Purple Recordsin vuonna 2003 julkaisema keltakantinen CD, jolla on kolme sessioista yli jäänyttä biisiä. Niistä kaksi on Ronnie James Dion laulamia. Kuvassa näkyvä keltamusta kantinen julkaisu sisältää peräti kuusi bonuskappaletta, mutta ne eivät ole vuoden 1976 äänityksistä. 

Petri Myllylä

 

Petri Myllylä