Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Gary Moore: Dirty Fingers

Gary Moore palasi vuonna 1980 Englantin amerikkalaisen G-Force bandin kanssa. Hän huomasi olevansa yhtä äkkiä mukana kovassa nousussa olevassa muoti-ilmiössä nimeltä NWOBHM. Amerikan soittajat saivat palata jo saman vuoden syksynä kotiinsa, kun  Moore päätti kasata uuden bändin brittiläisistä soittajista. Mukaan lähti jo marraskuussa kiertueella mukana ollut kolmio; rumpali Tommy Aldridge, basisti Andy Pyle ja Rainbow:ssa vaikuttanut Don Airey.  Myös Thin Lizzy yhteyksistä Moorelle tuttu Jimmy Bain oli mukana. Laulajaksi tuli lopulta Ted Nugetin bändistä tuttu Charlie Huhn, eikä Kenny Driscoll, joka oli mukana kiertuebändissä.

Dirty Fingers äänitettiin vuoden 1981 alussa. Ozzy Osbournen appiukon Jet Records ei kumminkaan suostunut sitä julkaisemaan. Bisnesasiat vaikuttivat siihen että Gary Moore otti pestin ELP:n Greg Laken kiertuebändissä jääden samalla hiomaan omia tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Dirty Fingers on yksi parhaimpia kuulemiani julkaisematta jäänneitä levyjä. Se on selvästi keskeneräinen, osa kitarasooloista on vielä jotenkin keskeneräisiä. Sen ei kannata kumminkaan häiritä sillä levyltä löytyy useita hyviä (ja satunnaisfanille) tuntemattomia biisejä.

Hiroshima, jo aihealueensa takia tuo mieleen Victim Of The Futuren. Tosin Hiroshima ei biisinä nouse samalle tasolla. Yksi suosikeistani on Bad News, jonka sooloissa on yhä vetovoimaa. Biisinä sen ylittää sekä Run To Your Mama sekä vuonna 1981 Greg Laken soolodepyytillä  julkaistu Nuclear Attack. Levyn päättävä Rest In Peace on mielestäni parempi kuin Mooren myöhemmät, liian imeliksi tuotetut ballaadit.

Tämä levy julkaistiin välittömästi kun Jet Records huomasi entisen artistinsa lyöneensä itsensä vihdoin läpi. Arvatenkaan Moore ei ollut julkaisusta tuolloin kovin innostunut. Eniten häntä harmitti, ettei levy-yhtiö ollut viitsinyt edes miksata levyä. Minulle tämä levy kyllä kelpaa näinkin.

Petri Myllylä