Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Gary Moore: After The War

Usean vuoden Moore diggailun jälkeen tämän levyn odotus meni nin sanoakseni yli. Ja kun lopputuloksena oli vanhan kertausta astetta heikommilla biiseillä ei tästä jäänyt kuin väljähtänyt maku. En suosittele tätä satunnaisfanin hankittavaksi. Ei vaikka mukana onkin iso ja nimekäs joukko ajan huippumuusikoita.

Petri Myllylä

Gary Moore ei ollut mitenkään kadehdittavassa tilanteessa mennessään studioon tekemään seuraajaa Wild Frontierille, suurelle hittilevylleen. On täysin ymmärrettävää, että Gary teki levyä pitkälti samalla muotilla - raskasta rokkia irkkumausteilla - mutta tällä kertaa tulos ei ollut yhtä onnistunut.

Soittajia ei voi ainakaan syyttää lopputuloksesta. Moorea avustavat jälleen Wild Frontierilta tutut Neil Carter ja Bob Daisley, ja rumpuihin on tullut itse Cozy Powell. Ehkä tästä levystä on kuitenkin koetettu kuitenkin saada jotenkin hienompi ja monipuolisempi erilaisten avustavien muusikoiden ja taustalaulajien avulla, joita kansivihkon perusteella on ollut mukana yhteensä yksitoista, nimekkäimpinä Don Airey ja Ozzy Osbourne!

After The War on sisällöltään melko epäyhtenäinen levy. Mukana on pari instrumentaalia, välillä tulee raskasta heavyä, sitten pompataan hittisingleyritelmiin. Ozzyn laulama kappale Led Clones on yksi Mooren omituisimmista kappaleista: siinä lauletaan siitä, että uusien bändien ei pitäisi tyytyä vain kopioimaan vanhojen klassikkobändien tyyliä. Kappale muistuttaa kuitenkin enemmän kuin hiukkasen Zeppelinin Kashmiria...

Gary Mooren uralla After The War oli viimeinen hard rock -albumi, ja samalla selvä notkahdus. Seuraava levy Still Got The Blues oli jälleen suuri menestys, mutta tyyli oli muuttunut. 

6/10

Heikki Heino