Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Gary Moore: Still Got The Blues

Gary Mooren rohkea ja taatusti kannattava sijoitus oli siirtyä uuden vuosikymmenen myötä hardrockista bluesiin. Still Got The Blues on kitaristin ensimmäinen puhdas blueskiekko, ja pirun hyvä sellainen. Useilla miehen faneista oli aikanaan vaikea ymmärtää miehen musiikillista suunnanmuutosta. Olihan 1980-luvun hardrock-levyt nostaneet miehen suosioon ja kuuluisuuteen. Paneutuessani Gary Mooren vuonna 1969 alkaneeseen levytysuraan huomasin juuri bluesmusiikin seuranneen häntä läpi uran. Taitavana kitaristina hän on osannut hypätä musiikkilajista toiseen, mutta bluesin sävyjä löytyy myös esimerkiksi hänen 70-luvun tuotannosta.

Alkuperäisen LP:n yhdeksästä biisistä viisi on Gary Mooren käsialaa. Aloitusraita Moving On starttaa levyn ärhäkkäästi ja kertoo heti mistä on kyse. Sen simppeli muoto toimii hyvin siirtymänä aiemmilta levyiltä kohti tämän levyn musiikkia. Vinyylin a-puolen päättäävällä Texas Strut:lla on mukana levyn pääasiallisen kosketinsoittajan Don Aireyn lisäksi basisti Bob Daisley ja ex-Thin Lizzy rumpali Brian Downey.

Kolmesta muusta uudesta Moore sävellyksestä nimikappale Still Got The Blues (For You) oli ilmestymisvuotenaan massiivinen radiohitti. Itse pidän tätä enemmän vinyylin päättävästä hitaasta Midnight Blues.

Mustan blueskitaristin Albert Kingin Born Under A Bad Sign levy oli aikanaan nuoren Mooren suosikeita ja tuon levyn iso hitti, A.C. Williamsin Oh Pretty Woman on Still Got The Bluesin ensimmäinen cover. Kitarassa vierailee, kukas muu kuin Albert King. Hänestä Moore on tehnyt levylle kappaleen King Of The Blues. Toinen vieraileva tähti on Albert Collins, jonka 1977 läpimurtolevyltä Ice Pickin' Moore coveroi kitaristin läsnäollessa kappaleen Too Tired.

Vuonna 1990 CD oli viemässä voiton vanhasta LP-levystä. Levy-yhtiöt houkuttelivat kuluttajia CD:n pariin lisäämällä niihin bonusbiisejä. Alkuperäinen CD on kolmella bonuksellaan vinnyliversiota lähes 12 minuuttia pidempi. Näistä George Harrisonin That Kind Of Womanilla ex-beatle myös soittaa toista kitaraa. Kun kaksi muutakin bonusta ovat hyviä, ei alkuperäisen LP:n hankinta ainakaan itselleni tullut edes mieleeni. 

Vuonna 2002 julkaistun remasteroidun levyn bonuksista The Stumble löytyy Oh Pretty Woman maxisingleltä, jota ei taidettu julkaistu aikanaan lainkaan CD muodossa. Kuukautta myöhemmin julkaistu Still Got The Blues CD-single sitävastoin sisälsi peräti kolme levyltä ylijäännyttä kappaletta; Left Me With The Blues, Futher On Up The Road ja The Sky Is Crying. Mean Cruel Woman julkaistiin vastaavan sinkun Japanin painoksessa. Yli 70 minuutinen mittainen CD on suositeltava hankinta kaikille bluesrockin ystäville.

Petri Myllylä