Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Gary Moore: Live At Montreux 1990 (DVD&CD)

Gary Mooren ensivierailu Montreux Jazz festareille sujuu mallikkaasti. Neljä kuukautta aiemmin julkaistun Still Got The Blues levyn materiaali muodostaa luonnollisesti keikan rungon. Sen lisäksi kuullaan bluesin perusjuttuja, kuten Freddie Kingin The Stumble, Willie Cobbsin You Don't Love Me. Molemmat kappaleet löytyvät John Mayall'in 1967 levyltä A Hard Road, jolla kitaristina on Mooren suuri vaikuttaja Peter Green.  Oh Pretty Woman sinkun b-puolelle laitettu studioversio The Stumble löytyy remasteroidulta Still Got The Blues levyltä.

Montreux festarikeikat ovat, ainakin näkemieni videoiden välityksellä, intiimejä tapahtumia, joissa artisti esiintyy lähellä yleisöä, lähes sen keskellä. Tämän vaistoaa myös bändistä, se esiintyy kuuntelijoille, ei sadan metrin päässä oleville katselijoille. Tämä lämmin tunnelma välittyy myös tältä Mooren ensimmäiseltä Montreux keikalta.

The Master of Telecasterina tunnettu, valitettavasti kolme vuotta keikan jälkeen kuollut, Albert Collins vierailee keikalla. Bändi pysyttelee taustalla miehen esittäessä hidasta bluesiaan Cold Cold Feeling. Whitesnaken Ain't No Love In the Heart Of The Cityn säveltäjän, Bobby "Blue" Blantin blues gospel Furter On Up The Road on vuorossa seuraavaksi. Alkujaan sinkku b-puolelle laitettu biisi löytyy remasteroidulta Still Got The Blues. Videon takakansi jättää kertomatta, että Collins palaa lavalle ensimmäiseen encoreen The Blues Is Alright. Tuon kappaleen miehet levyttivät yhdessä Mooren seuraavalle blueslevylle After Hours.

Tuleva Deep Purple mies, Mooren kanssa jo 70-luvulta asti soitellut Don Airey ei ole kovinkaan hyvin esillä keikan miksauksessa. Isossa bändssä puhaltimet vievät paljon huomiota, luonnollisesti kitaran rinnalla. Piano kuuluu parhaiten hieman rauhallisemmissa kappaleissa, kuten Stop Messin' Around. Bassossa oleva Andy Pyle on myös aiempia Mooren soittokavereita. Hän oli mukana Mooren keikkakokoonpanossa jo vuonna 1980.

Neljää kappaletta vajaa kokonainen keikka on julkaistu myös audiona, osana viiden CD:n boxia Essential Montreux. En ymmärrä kyseisen boxin ideaa. Mitä järkeä on julkaista viisi vajaata keikkaa? Nyt keikkojen kokonaan kuuntelemiseksi joutuu virittämään CD ja DVD soittimet. Ja minkä ihmeen takia levy-yhtiö ei ole laittanut kokonaista keikkaa latauskauppaansa tai iTunesiin? Saadakseen puuttuvat biisit kuluttaja joutuu rikkomaan lakia joko ottamalla DVD:ltä ulos audiotiedoston tai lataamalla biisit netistä.

Petri Myllylä