Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Slaves And Masters

Vaikka ajatus Rainbow laulajasta Deep Purplen mikin varressa puistatti minua, hankin tämän levyn heti sen ilmestymispäivänä. Edelliset pari Deep Purple julkaisua eivät olleet saaneet minun varauksetonta tukea, niin ajattelin miehistönvaihdos voivan tuoda bändiin uutta nostetta. Aivan kuten oli tapahtunut vuonna 1974. Tällaiset toiveet eivät todellakaan käyneet toteen tällä kertaa.

Levy ei silti ensikuuntelemalla ollut mitenkään heikko. Eikä se ole sitä nyt, 20 vuotta myöhemmikään. Siinä on useitakin hyviä biisejä, joilla bändi kuulostaa todella hyvältä. Näistä hyvin tuotettu, sovivasti erilaisella väliosalla maustettu King Of Dreams julkaistiin myös singlenä. Biisin Rockline radio-ohjelmassa heitetty akustinen versio on myös tutustumisen arvoinen. Siinä esiintyvät vain Joe Lynn Turner ja Roger Glover.

Lapsellisen sanoituksen saanut, nopea Fire In The Basement nousi yhdeksi levyn parhaista. Tavallaan biisi on kuin tehty Rainbow'lle, mutta onneksi Jon Lordin hieno kosketinsoolo tekee sitä kelpo Deep Purple biisin. Biisi toimii minusta erinomaisesti myös keikkaversiona. Kuulemieni parikymmenen keikan perusteella se oli uusista biiseistä varmoin veto illasta toiseen.

Joe Lynn Turner on hieno ballaadi tulkitsija. Truth Hearts tai vielä komeampaa Love Conquers All olisi vaikea kuvitella Ian Gillanin esittämänä. Molemmat biisit toimivat vaikka eivät olekaan bändin vahvinta osa-aluetta.

Ehkä levyn ilmestymisen jälkeen bändin löytäneet, itseäni nuoremmat fanit osaavat laittaa tämänkin levyn sille kuuluvalle paikalle. Itselleni se on edelleen vaikeaa. Levy oli bändin ensimmäinen kolmesta 90-luvulla BMG-yhtiölle (nykyinen Sony) tekemästä studiolevystä. Mitään näistä ei ole toistaiseksi julkaistu remasteroituna tai laajennettuna painoksena. Tämän levyn aikanaan julkaistavan remasterin kylkeen kuuluvat luonnollisesti single b-puoli Slow Down Sister sekä leffan Fire, Ice & Dynamite sountracki.

En ole koskaan kuunnellut tätä levyä vinyylinä, mutta sellainen kyllä prässättiin. Australiassa levynkannet tehtiin jopa avattaviksi, jolloin sisäkansissa oli Euroopan painoksen sisäpussin tiedot ja kuvat. Sony lisensoi levyn vinyylioikeudet 2013 Friday music'ille, joka julkaisi siitä uuden vinyylipainoksen, jolle on laitettu sinkku b-puoli Slow Down Sister ja täysin turha radioa varten lyhennetty Love Conquers All. Jos sen tilalle olisi laitettu Fire, Ice & Dynamite niin nkasassa olisi vihdoinkin ollut kaikki 1990 julkaistut biisit yhdessä paketissa. Ehkä Sony joskus tajuaa, että bändin kataloogissa on myös yksi leffabiisi!

Levyn äänityssessioista on julkaistu lähes tunti demoja ja biisiaihioita. Osa näistä on ajalta, jolloin Ian Gillan oli yhä bändissä. Näihin tutustuakseen täytyy kylläkin olla erityisen kiinnostunut biisien rakentelusta ja bändin studiotyöskentelystä.

Petri Myllylä

 

Purppuratuotannon musta lammas, jota ei pysty arvioimaan objektiivisesti. Mikäli pystyt hyväksymään Turnerin Deep Purplen laulajaksi, saatat jopa pitää tästä levystä.

Tero Honkasalo