Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Abandon

Kun Abandon levyä edeltänyttä Purpendicular kiekkoa noin sata kertaa vuodessa, ja tätä ehkä kymmenen kertaa, niin se kertonee levyjen eron. Abandonilla bändi kuulostaa todella raskaalta, mutta samalla myös mielikuvittomalta. Pidän myös levyn tuotantoa huonona. Sen uudelleen miksaus ei voisi huonontaa levyä. En ihmettele lainkaan, että bändi halusi tämän levyn jälkeen käyttää ulkopuolista tuottajaa.

Levyn avaa hyvän riffin kantama Any Fule Kno That. Bändi esitti sen jälkeen tulevaa Almost Humania lyhyellä klubikiertueella. Niillä biisi kuulosti kiehtovalta, mutta saatuani levyn käteen, tämäkään biisi ei enää toiminut. Don't Make Me Happy aloittaa levyn kolmen hienon biisin sarjan. Sitä seuraavat Seventh Heaven ja Watching The Sky päätyivät myös bändin kiertueohjelmistoon.

Fingers To The Bone kuulostaa ajoittain edellisen levyn jäämistöltä. Jack Ruby, She Was sekä niiden perään tuleva Whatsername olisivat saaneet jäädä tekemättä. Vanhaan hyvään aikaan ne eivät olisi mahtuneet vinyylille ja näin levyn taso olisi samalla noussut. 69 on kertomus vuodesta 1969, jolloin Gillan ja Glover pääsivät bändiin. Hyvän tuulen biisi, vaikka sekin on hieman turhan täyteeen ahdattu tavaraa. Evil Louei on viimeinen levyn uusista biseistä. Se käväsi myös kesällä 1998 bändin setissä. Levyn päättää kyseenalainen uusi versio In Rock helmestä Bloodsucker. Tämän version olisi kyllä saanut jättää tekemättä.

Suosittelen jättämään tämän levyn kokoelmasi viimeisksi hankinnaksi. Kaikki muut Deep Purplen julkaisemat studiolevyt ovat tätä parempia. Tämä oli toinen, ja toistaiseksi viimeinen studiolevy, jota ei julkaistu lainkaan vinyylinä.

Petri Myllylä


Huomattavasti Purpendicularia raskaampi ja yksioikoisempi levy. Pettymys monille faneille.

Tero Honkasalo