Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Not Of This Earth

Kun Joe Satriani liittyi Deep Purpleen joulukuussa 1993, päätin tutustua hänen tuotantoon. Olin tosin edellisen vuosikymmene aikana muodostanut kitaristien soololevyistä oman, negatiivisen mielikuvani.

Kun lopulta vuonna 2009 hankin Sonyn edullisen Original Album Classics boxin, sain kerralla hyllyyni viisi Joe Satriani -levyä. Pedanttina persoonana aloitin tietysti tutustumisen tästä kitaristin ensimmäisestä levystä. Onneksi en ollut lukenut Heikin alla olevaa arvostelua vaan jaksoin hinkata levyä autossani viikon päivät. Satrianin soittokyvyistä innostuneena soitin levyä jopa vaimolleni.

Satriani ei todista tällä levyllä vain vikkeliä sormiaan, vaan omaa laajaa musiikillista pohjaansa. Ja tietenkin äijän huikeaa tyylitajua.

Pidän tästä levystä vaikka sen tuotanto kieltämättä onkin tehty rahaa säästäen. The Snake, Driving At Night ja hauska The Headless Horseman nousevat omiksi suosikeikseni.

Petri Myllylä

 

Joe Satrianin ensimmäinen soololevy kuulostaa mielikuvitusta omaavan kitaristin halvalla ja nopeasti tehdyltä levyltä. Taustat ovat lähes kaikilla kappaleilla todella ankeat ja yksinkertaiset. Kitara soi kyllä komeasti ja Satriani näyttää hallitsevansa monia eri tyylilajeja - esimerkiksi The Snaken alkaessa alkaa automaattisesti odottaa Glenn Hughesin hyppäävän mukaan heittämään oman osuutensa funkkiin. Olisin kuitenkin toivonut kappaleilla panostettavan hieman enemmän kokonaisuuteen eikä pelkkään kitaraan.

En jaksa innostua tästä levystä, mutta ehkä tähän levyyn sopii sanonta "alku aina hankalaa". Myöhemmillä albumeillaan Satriani on tullut huomattavasti tyylitajuisemmaksi.

Heikki Heino