Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Deepest Purple

Muistan vielä sen kesäisen päivän vuonna 1981 kun fillaroin kotia kohti ostettuani kaupunkireissulla tämän televisiossakin mainostetun levyn. Olin tutustunut bändiin jo vuonna 1972 ollessani vasta seitsemän. Tuolloin pientä poikaa viehätti Fireball-biisin jännittävä alkuintro. Bändin todellinen diggailu alkoi kumminkin vasta tämän kokoelman ostamisen myötä. Hyvin pian se jäi kuitenkin tarpeettomaksi koska hankin yksi kerrallaan hyllyyni kaikki bändin studiolevyt.

EMI julkaisi Deepest Purplen perään bändin tosifaneille suunnatun In Concert 2LP:n. Näitä molempia julkaisuja promottiin EMI:n kevällä 1980 julkaisemalla Black Night -singlellä. A-puolella on sama studioversio kuin Deepest Purplella, mutta kääntöpuolen Speed King tulee bändin 1970 BBC In Concertista. Sinkun takakannessa mainitaan että kyseinen keikka julkaistaan tulevana (1980) syksynä.

Kokoelmalevyt ovat yleensä myynnissä kohtuullisen lyhyen ajan ja hyvin harvoin niistä otetaan uusintajulkaisuja. Niinpä EMI yllätti minut ilmoittaessaan uusintajulkaisevansa Deepest Purplen sen 30-vuotispäivänä. Minun on pakko myöntää, että ensireaktioni oli negatiivinen. Vaikka levy olikin ilmestyessään 62 minuutisena maailman pisin LP-levy, on se silti selvästi vinyyliaikakauden tuote. Vuoden 2010 painos on 17 minuutin lisämateriaalilla ihan järkijulkaisu. Mukana on lisäksi puolitoistatuntinen DVD, joka sisältää paljon arkistomateriaalia, bändin live- ja TV-esiintymisiä sekä pitkiä Jon Lordin haastatteluita, joissa hän analysoi kokoelman biisit. DVD kiinnostaa taatusti myös bändin hardcore-faneja, joilla on luonnollisesti hyllyssään kaikki kokoelmalla olevat biisit. Nyt he voivat nähdä muutamat harvinaiset clipit (Esim. Made In Japan keikasta) sekä kuunnella Lordin kiinnostavia analyyseja.

Levy-yhtiöt julkaisevat jatkuvasti uusia kokoelmia menestyneiltä artisteiltaan. Kokoelmalevyt ovat lähes aina yhtiölle voittoa tuottavia julkaisuja, toisin kuin ensijulkaisut. Olen ymmärtänyt kokoelmalevyllä olevan kaksi kohderyhmää. Toinen on bändin musaa diggaileva satunnaisfani, jolla voi olla hyllyssään artistilta levy tai kaksi. Toinen ryhmä on nuoret, jotka eivät välttämättä olleet edes syntyneet bändin suuruuden aikana. Minusta tämä "uusi" Deepest Purple toimii noille molemmille ryhmille. Mukana on Mistreated-biisiä lukuunottamatta kaikki bändin ns. suurimmat biisit.

Alkuperäisen vinyylin suurin puute oli sen biisien keskittyminen lähes kokonaan klassiseen mark II -kokoonpanoon. Lisäksi LP:n soundit olivat melko tunkkaiset. Soundit ovat nyt parasta mahdollista, mutta neljästä bonusbiisistä huolimatta kokoelman biisilista ei minua innosta. Jostakin syystä EMI on halunnut säilyttää kaikki levyn alkuperäiset 12 kappaletta, joten myös uusi painos keskittyy bändin Gillan-Glover -aikakauteen. Mark I edustaa vain bändin ensimmäinen hitti Hush. Itse olisin laittanut 16 biisin joukkoon bändin ensimmäiseltä kokoonpanolta toiseksi kappaleeksi vaikka Kentucky Woman. Aikanaan Never Before -singlen kääntöpuolelle piilotettu When A Blind Man Cries on yksi bändin hienoimpia hetkiä ja Roger Gloverin vuonna 1997 tekemä miksaus on hieno laajennus levylle. Samalla biisi lisää mark II osuuden yhteentoista kappaleeseen, joka on minusta ehdottomasti liikaa. Itse olisin tiputtanut levyltä Demon's Eyen, Fireballin ja myös kymmenminuuttisen Child In Timen, jolloin levyn biiseistä puolet tulisi edelleen kakkoskokoonpanolta.

Alkuperäinen vinyylijulkaisu sisälsi vain kaksi kappaletta bändin blues/soul/funk -tyyliä edustaneelta kolmoskokoonpanolta. Uusi, laajennettu painos epäonnistuu tasapainottamaan bändin Gillan/Glover ja Coverdale/Hughes -aikakausien epäsuhtaa sillä kolmoskokoonpano saa vain yhden lisäkappaleen, hienon Soldier of Fortunen. Tuo biisi ei jostakin syystä mahtunut mukaan 30:very best of -kokoelmalle, joten sen lisääminen tälle kokoelmalle oli levy-yhtiöltä järkevä veto. Mutta miksi Burn-albumilta ei ole mukana toista kappaletta? 30:very best of 2 CD:n versiolla mukana oli Might Just Take Your Life. Vaikka Mistreated-biisin studioversio ei pärjää liveversioille, sen olisi suonut vihdoinkin päätyvän mukaan kokoelmalle. You Keep On Movin' on mielestäni neloskokoonpanon Come Taste The Bandin paras kappale, ja sen liittäminen Deepest Purplelle on sekin hyvä juttu. 

Jostakin käsittämättömästä syystä ostin Deepest Purplen japanilaisen painoksen levykokoelmaani vaikka en ole kokoelmien ystävä. Hienolla OBI:lla ja sisällä olevalla lehdykkeellä varustetun levyn olen sentään kertaalleen kuunnellut.

Petri Myllylä

 

Tämä kokoelma ei ole kronologinen, se ei esittele kuin kaksi Purplekokoonpanoa (Mk 2 ja Mk 3), ja kaiken lisäksi äänenlaatu ei ole erityisen kehuttava etenkään alkuperäisellä vinyyliälppärillä. Mutta siltä löytyy 12 hyvää syytä pitää Deep Purplesta!

Heikki Heino