Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

24 Carat Purple

Kun Ritchie Blackmore ilmoitti maaliskuussa 1975 eroavansa Deep Purplesta managerit ja levy-yhtiö päättivät tilata käynnissä olevan kiertueen kolmelle viimeiselle keikalle Rolling Stones'in äänitysauton (jota bändi oli muutamaan otteeseen käyttänyt). Näin taattiin ainakin kahden uuden Purple-levyn saaminen markkinoille. Se toinen oli luonnollisesti kokoelma. Tarkemmin ilmaistuna tämä kiireellä samana keväänä julkaistu 24 Carat Purple.

Tässä järjen ääni: Tämä kokoelma on täysin turha, vain 8 biisin mittainen. Se ei kuulu missään nimessä enää 2000-luvulle. LP aikakaudelle pitkä 53 minuutin kesto on CD-kokoelmiin tottuneelle lyhyt, eikä levy anna muutenkaan bändistä oikeaa kuvaa.

Sydämen ääni: Jos olet diggaillut bändiä pitkään, ja olet ehkä joskus nuoruudessasi omistanut tämän levyn, vinyylin ottaminen pois valkoisesta levypussista saa ajatuksesi ehkä palaamaan vuoteen 1975. Tai sen jälkeiseen aikaan sillä kokoelma oli EMI:n kataloogissa toistakymmentä vuotta. Albumin kuuntelu on sen aikoinaan omistaneille taatusti yhä mieluisa kokemus. Itse hankin sen vasta 2014 kun hyväkuntoinen yksilö käveli minua vastaan. Oma periaattellinen inho kokoelmalevyjä kohtaan kun taisi päättyä muutama vuosi aiemmin Deepest Purple CD/DVD:n hankintaan. Se LP kun sattui olemaan kesällä 1981 starttini Purplen musiikkiin, ja sen levyjen keräilyyn. 

Hollantilaiset radiokuuntelijat äänestivät Child In Timen useana vuonna (1973-75) maailman parhaimmaksi biisiksi ja siksi tämän kokoelman kolme biisiä julkaistiin siellä myös EP:llä. Tosin kymmenenminuuttinen Child In Time jouduttiin editoimaan parilla minuutilla. Hollantilaiset prässäsivät 24 Caratista myös pienen väripainoksen. Purppuraksi tarkoitettu vinyyli näyttää kyllä enemmän pinkiltä.

Petri Myllylä

 

Hulluinta tässä julkaisussa on se, että se on julkaistu cd:näkin ainakin kolmella eri kannella. Ja uudella nimellä (Essential). Joku EMI:llä taitaa tykätä tästä levystä...

Heikki Heino